Varautumattomuus ei ole vaihtoehto

Vaikka koronavirus COVID-19 ei tämän hetken tiedon perusteella tartu elintarvikkeiden välityksellä, se herättää ihmisten terveydenhuollon sektorin lisäksi elintarviketoimijat ja elintarvikevalvonnan miettimään yhtä suurta yhteistä, toimialoista riippumatonta kokonaisuutta: varautumista.

Varautuminen tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että tehdään ennalta varautumissuunnitelma, jonka avulla selvitään kriisin yli mahdollisimman vähillä vaurioilla.

Eri sektoreilla varautumissuunnitelmasta voi olla käytössä eri nimiä (esim. valmiussuunnitelma, erityistilannesuunnitelma tai häiriötilannesuunnitelma), jotka on otettu käyttöön esimerkiksi sektoria ohjaavista säädösteksteistä.

Nyt meneillään olevassa COVID-19 koronaviruspandemiassa testataan ihmisten terveydenhuollon varautumissuunnitelmia. Näiden varautumissuunnitelmien alkusysäyksenä ovat toimineet aiemmin koetut epidemiat ja pandemiat. Suunnitelmia on päivitetty epidemia epidemialta paremmin vastaamaan taudinaiheuttajista opittua uutta tietoa ja muuttuvaa yhteiskuntaa. Uutta oppia on haettu myös valmiusharjoituksilla. Tällä hetkellä huoltamme kansalaisten terveydestä vähentää se, että Suomen terveydenhuoltojärjestelmä näyttää onnistuneen varautumisessa hyvin.

Kaikkeen ei voi varautua – kannattaa siis varautua mahdollisimman moneen

Meneillään olevan pandemia on pakottanut meidät kaikki tarkastamaan sekä henkilökohtaiset valmiusvarastomme että omien työpaikkojemme varautumisohjeet.

Tämänhetkisessä tilanteessa, jossa COVID-19 -epidemia muuttaa elintarvikeketjun toimintaa nopeasti ja merkittävästi samaan aikaan kun henkilöresurssit vähenevät merkittävästi, on tarpeen huolehtia varautumisesta myös elintarvikevälitteisiin vaaroihin.

Elintarvikelainsäädännön mukaisesti kunnan valvontaviranomaisen on varauduttava elintarvikkeisiin liittyviin terveysvaaratilanteisiin ennakolta ja laadittava elintarvikkeita koskeva valmiussuunnitelma.

Usein osaksi kunnan ympäristöterveydenhuollon erityistilannesuunnitelmaa liitetyssä elintarvikkeita koskevassa valmiussuunnitelmassa kunta erittelee toiminnalleen olennaiset yhteistyötahot. Esimerkiksi mikrobeilla, kemiallisilla aineilla, radioaktiivisella säteilyllä ja fysikaalisilla vierasesineillä saastuneet elintarvikkeet ja vesi tulee tutkia niiden tutkimiseen hyväksytyissä laboratorioissa. Kunnan tulee kartoittaa nämä laboratoriot ja tehdä sopimukset akuuttien terveysvaaratilanteiden varalta ennalta. Elintarvikkeita koskeva valmiussuunnitelma tulee säilyttää koko henkilöstön helposti saatavilla. Valmiussuunnitelman tulisi olla myös paperiversiona siltä varalta, että tietoliikenneyhteydet katkeavat. Tiivistetyt toimintaohjeet on hyvä olla helposti löydettävissä ja nähtävillä, esimerkiksi niin sanottuna ”huoneentauluna”. Henkilöstö ja sijaiset on tarpeen perehdyttää ohjeistukseen.

Kunnassa tulee olla elintarvikevalvontaviranomaisen ja terveydensuojeluviranomaisen yhdessä nimeämä selvitystyöryhmä, joka vastaa mahdollisten elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden selvittämisestä. Selvitystyöryhmän asiantuntijuutta voi hyödyntää myös muissa kunnan kohtaamissa terveysvaaratilanteissa. Suositeltavaa on, että selvitystyöryhmä kokoontuu vähintään vuosittain, jolloin henkilöt oppivat tuntemaan toisensa ja myös valmiussuunnitelma tarkastetaan ja päivitetään.

Vaaratilanteissa päätöksiä joudutaan tekemään tyypillisesti jo ennen kuin kaikkia tietoja on saatavilla tai tilanteesta on selkeää kuvaa. Kunnassa tulee siksi huolehtia riittävästä ammattitaidosta ruokamyrkytysepidemioiden ja muiden elintarvikevälitteisten terveysvaaratilanteiden selvittämistä varten, jotta tositilanteessa kunnassa on riittävä valmius toimia ripeästi.

Hyvän sään aikana

Vallitsevien olojen ollessa normaalit, varautuminen ei välttämättä ole tehtävälistan kärjessä, vaikka sen olisi syytä olla. Varautumissuunnitelmat tulisi tehdä aina ”hyvän sään aikana” ja suunnitelmia päivittää sekä testata käytännössä säännöllisesti. Koronaepidemia haastaa ehtimisemme ja osaamisemme, mutta samalla nostaa esiin huomioita elintarvikevaarojen valmiussuunnittelusta. Henkilöresurssien ollessa vaarassa on helppo ymmärtää ohje siitä, että elintarvikkeita koskeva valmiussuunnitelma tulee olla helposti löydettävissä ja koko henkilöstön hyödynnettävissä. Laboratorioanalytiikan saatavuuden varmistaminen poikkeusoloissa taasen vaatii lisää valtakunnan tason suunnittelua. Mahdolliset IT-järjestelmien laajamittaiset haasteet lamauttaisivat monen toiminnan – toivottavasti meillä on aikaa palata siihen varautumiseen myöhemmin epidemiatilanteen helpottaessa.

Keskellä kriisiä ei ole aikaa varautumissuunnitelman tekemiselle. Silloin on toimittava parhaalla mahdollisella tavalla kriisin hillitsemiseksi ja vahinkojen minimoimiseksi. Vielä on kuitenkin aikaa varautua elintarvikevaaroihin.

Tiedätkö sinä, missä työpaikkasi elintarvikkeita koskeva valmiussuunnitelma on, milloin se on viimeksi testattu ja päivitetty?

Ruokavirasto, Elintarviketurvallisuusosasto, Mikrobiologisen elintarviketurvallisuuden yksikkö, Elintarvikemikrobiologian jaosto

Annukka Markkula, jaostopäällikkö

Enni Tuutti, ylitarkastaja

Annika Pihlajasaari, ylitarkastaja