Laatutyölle on tarvetta eläinlääkintähuollossa

Eläinlääkintähuolto on kokonaisuus, joka muodostuu eläinlääkäripalveluiden järjestämisestä, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä alkutuotannon elintarviketurvallisuuden valvonnasta.

Eläinlääkintähuolto osana ympäristöterveydenhuoltoa suojelee ihmisten ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia ehkäisemällä tarttuvia tauteja sekä varmistamalla kiireellisen eläinlääkärinavun saatavuuden kaikkialla Suomessa kaikille eläinlajeille vuorokauden ympäri. Hyvin saatavilla olevat eläinlääkäripalvelut ovat ennaltaehkäisevää eläinsuojelu- ja eläintautivalvontaa.

Turvaa ihmisille ja eläimille

Toimivan eläinlääkintähuollon turvin eläintautitapaukset havaitaan ajoissa ja niiden torjuntatoimet voidaan käynnistää saman tien. Taudinaiheuttajista suurin osa on eläimille ja ihmisille yhteisiä, joten eläinlääkintähuollon järjestäminen turvaa myös ihmisten terveyttä. Eläintautitilanne voi muuttua Suomessa nopeasti ilmastonmuutoksen ja ihmisten, eläinten sekä elintarvikkeiden lisääntyvän liikkuvuuden vuoksi, joten järjestelmä on syytä pitää kunnossa, kun järjestäjätahot tulevissa muutoksissa vaihtuvat.

Eläintautivalvonnassa meillä Suomessa on pitkä perinne viranomaisen ja elinkeinojen yhteistyöstä, kansallisista valvontaohjelmista ja vapaaehtoisista toimista. Eläintautivalvonta onkin ollut varsin yhdenmukaista toimintatavoiltaan eri puolilla Suomea. Siihen käytettävissä olevat resurssit kuitenkin vaihtelevat. Valvontatehtävät ovat yleensä niihin keskittyneiden eläinlääkäriviranhaltijoiden käsissä ja suurimmassa osassa Suomea kunnalliset praktikot toimivat tärkeänä lisäresurssina valvonnalle erityisesti tautitorjunnassa.

Maakuntauudistuksen mahdollisesti toteutuessa eläintautivalvonnan järjestäminen muuttuu ja yhtenäisten toimintamallien varmistamiseen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Eläintautien ehkäisyssä ollaan paljon vartijoina niin ihmisten ja eläinten terveyden kuin kotieläintuotannon kannattavuuden ja elintarvikeviennin sujuvuuden näkökulmasta.

Eläinten hyvinvointi edellä

Eläinsuojeluvalvonnan yhteiskunnallinen merkitys on kasvanut viime vuosina ja samaa vauhtia ovat lisääntyneet eläinsuojeluvalvonnan tarve ja suoritteiden määrä. Suurimmalla osalla alueista eläinten hyvinvoinnin valvontaa tekevät siihen perehtyneet valvontaeläinlääkärit. Joillain alueilla taas kunnalliset praktikkoeläinlääkärit hoitavat valvonnan potilastyön ohessa.

Eläinten hyvinvoinnin valvontaa on keskusviranomaisesta ohjattu hyvin väljästi.

Eläinten omistajien oikeusturvan ja valvonnan yhdenmukaisuuden vuoksi tarvitaan asiantuntevat valvojat sekä yhä yhdenmukaisemmat menettelytavat.

Valvojan johtopäätösten ja valvontamenettelyjen tulee perustua eläimen terveyden ja hyvinvoinnin arviointiin sekä yhteisiin linjauksiin käytettävistä pakkokeinoista.

Eläinlääkäripalvelut ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana valtavasti. Mahdollisuudet erityisesti lemmikkien ja hevosten hoitoon ovat hyvin edistyksellisiä, ja osa omistajista haluaa hyödyntää nämä mahdollisuudet täysimääräisesti. Kotieläinten terveydenhuoltotyö on Suomessa laajaa ja yhdenmukaista kansallisten eläinten terveydenhuolto-ohjelmien ansiosta.

Moninaista palvelua

Suomi on hyvin vaihteleva maa eläinlääkintähuollon näkökulmasta ja eläinlääkäripalvelun järjestäminen on hyvin moninaista. Kasvukeskuksissa eläinlääkäripalvelut ovat suurelta osin yksityisten palveluntuottajien tarjoamia, mutta kunta kantaa kuitenkin vastuun eläinlääkäripäivystyksen järjestämisestä. Suurin osa yhteistoiminta-alueista tuottaa palvelun itse, mutta ostopalvelua käytetään jonkin verran erityisesti päivystykseen.

Kunnallinen eläinlääkäripalvelu rajoittuu suurimmassa osassa alueista peruseläinlääkäripalveluihin, eli ilman monipuolista välineistöä tehtäviin perustoimenpiteisiin ja ennaltaehkäisevään työhön.

Palvelu tuotetaan pääasiassa melko vaatimattomasti varustelluilla vastaanotoilla, vaikka hyvin varusteltuja kunnallisia vastaanottojakin löytyy. Hyvin varustellut kunnalliset vastaanotot ovat siellä, missä on paljon yksityisiä toimijoita ja monipuolista palvelutarjontaan päiväaikaan, sillä päiväaikainen tarjonta luo tietyn odotuksen myös päivystysaikaisen palvelun tasolle. Vaatimattomimmin varustellut vastaanotot ovat alueilla, joissa ei ole juurikaan yksityistä palvelutarjontaa. Vaihtelee huomattavasti alueittain millaisiin eläinlääkinnällisiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä erityisesti päivystyksessä. Usein rajoittavana tekijänä on myös asiakkaan taloudellinen tilanne.

Asiakaspalvelun haasteet

Tarjolla olevien eläinlääkäripalvelujen kirjo on hyvin laaja, ja asiakkaan on välillä vaikea tietää, minne potilaan kanssa pitäisi hakeutua.

Palvelun tulisi olla potilaan kannalta tarkoituksenmukaista, ja se pitäisi osata viestiä asiakkaalle ymmärrettävämmin.

Asiakkaan tulisi saada tietää, mitä tietty toimenpide sisältää ja miksi.

Tarvitaan myös ohjeistusta hoidon vähimmäistasolle ja hyville hoitokäytännöille, jotta tietty toimenpide sisältäisi samat asiat niin eri eläinlääkärien suorittamana kuin eri toimipisteissäkin. Yhtenäinen valtakunnallinen koodisto diagnooseille ja hoidoille olisi hyvä pohja yhteneville hoitokäytännöille.

Koko eläinlääkintähuollon laatutyölle on siis tarvetta, jotta voidaan turvata kaikille eläimille hyvä hoito ja varmistaa yhdenmukaisella valvonnalla eläinten terveys, hyvinvointi ja elintarvikkeiden turvallisuus.

 

Päivi Lahti

Kirjoittaja on Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja