Eläinlääkärinä muuttuvassa maailmassa

Kolme vastavalmistunutta eläinlääkäriä pohtivat tulevaisuuden työelämän mahdollisuuksia, työhyvinvointia ja ympäristöterveydenhuollon merkitystä muuttuvassa yhteiskunnassa.

Vastavalmistuneena eläinlääkärinä voi välillä tuntea valmistuneensa ammattikuntaan, joka on suurien muutosten edessä. Toistaiseksi tauolla oleva maakuntauudistus määrittelee koko ammattikunnan tulevaisuutta ja siihen liittyy monia nuorta eläinlääkäriä mietityttäviä kysymyksiä. Esimerkkeinä mainittakoot työaikasidonnaisuus, työn pysyvyys, työhyvinvointi ja työn merkityksellisyys. Työn merkityksellisyyden arvostus nousee esille myös valtakunnallisissa tilastoissa, sillä Tilastokeskuksen tekemän selvityksen mukaan muutostrendi näyttää siltä, että työn sisältö on tullut tärkeämmäksi ja samalla palkan merkitys on vähentynyt. Työn merkityksellisyyden tavoittelu näkyy myös nuorten eläinlääkäreiden keskuudessa: ajatus jatkokouluttautumisesta johonkin tiettyyn, itselle mielekkääseen erikoisalaan on nykyään luonnollinen jatkumo valmistumisen jälkeen.

Asiantuntijoita kaivataan

Toisaalta eläinlääkärit eivät ole ainoa ammattikunta, joka joutuu kokemaan muutoksia työelämän rakenteissa. Työelämää muuttavat tällä hetkellä suuret globaalit ja toisaalta myös paikallisesti vaikuttavat ilmiöt ja teemat. Ilmastonmuutos, biodiversiteetin turvaaminen, ympäristön saastumisen torjuminen, kaupungistuminen, hiilineutraalius ja yhteisen terveyden haasteiden ratkaiseminen vaativat entistä enemmän asiantuntijuutta, joten on todennäköistä, että asiantuntijoiden rooli yhteiskunnassa kasvaa. Vaikka asiantuntijuus voi toimia tulevaisuudessa valttikorttina työmarkkinoilla, vaaditaan työntekijöiltä yhä enemmän myös sopeutumiskykyä ja kykyä oppia uutta. Toisin sanoen, on todennäköistä, että tulevaisuudessa jatko-opiskelu liittyy yhä tiiviimmin työelämään ja työnkuvan nopeat muutokset ovat arkipäivää.

Kaupungistuminen aiheuttaa muutoksia eläinlääkäreiden työhön ja eläinlääkintähuoltoon. Muuttoliike kasvukeskuksiin ja syrjäseutujen köyhtyminen aiheuttavat haasteita taloudellisesti kannattavan eläinlääkintä- ja ympäristöterveydenhuollon järjestämiselle harvaan asutuilla alueilla. Väestörakenteen ja asumisen rakennemuutokset saattavat myös aiheuttaa epätasa-arvoa eläinlääkintä- ja ympäristöterveydenhuollon palveluiden laadussa Suomen sisäisesti. Kaupungistuminen ja muut ajurit, kuten ilmastonmuutos vaikuttavat todennäköisesti pitkällä aikavälillä myös ruoantuotannon rakenteisiin, mikä saattaa luoda uusia asiantuntijatyöpaikkoja elintarvike- ja ympäristöhygienian alalla. Omavaraisuus ja hiilineutraalit ruoantuotannon muodot kehittyvät.

Digitalisaation mahdollisuudet

Digitalisaation myötä työ saattaa pirstaloitua ja työnkuva monipuolistuu. Globaalit alustat ulottuvat  eläinlääkäreiden työnkuvaan ja luultavasti osittain myös julkisen sektorin tehtäviin ja vastuualueisiin. Datan rooli työelämässä kasvaa ja tulevaisuudessa työntekijöiltä odotetaan parempia valmiuksia tiedon käsittelyyn, tulkitsemiseen ja tiedon linkittämiseen liittyen. Big datan käsittely tulee todennäköisesti mullistamaan meidän käsitystämme epidemioiden ja antibioottiresistenssin leviämisestä sekä paikallisista ylläpitävistä tekijöistä. Datan avulla voidaan myös luoda yksilökohtaisempia palveluita ja niin ikään tiedon arvo kasvaa. Data ja alustatalous mahdollistavat myös erilaisen verkostoitumisen globaalilla ja kansallisella tasolla. Työn tuottavuutta ja innovaatioita voidaan parantaa käyttämällä yhteisiä alustoja ja jakamalla tietoa esimerkiksi yritysten ja yliopistojen välillä.

Työelämän rakenteiden muuttuminen saattaa aiheuttaa epävarmuutta nuorelle eläinlääkärille erityisesti työn pysyvyyden puolesta. Positiivista kuitenkin on, että akateeminen eläinlääkärin koulutus tarjoaa mahdollisuudet monipuolisiin työtehtäviin myös perinteisen praktiikan ulkopuolella. Nuorten eläinlääkäreiden tulisi mielestämme parantaa osaamistaan digitalisaation saralla, sillä se tulee mitä todennäköisimmin koskettamaan myös meidän alaamme toistaiseksi tuntemattomilla tavoilla. Kehityskulun perässä pysyminen tarjoaa meille paremmat oikeudet määritellä etulinjassa tasa-arvoisen tietojen käsittelyn tavat eläinlääkintähuollossa- ja ympäristöterveydessä. Ilmastonmuutoksen tuomat muutokset tartuntatauteihin ja ruoantuotantoon sekä kiertotalouden kehittyminen nostavat myös omalta osaltaan eläinlääkärin ammatin tärkeyttä. Jotta ammattikuntamme pysyy mukana näissä työelämän rakenteiden muutoksissa, on tärkeää johdatella meitä nuoria eläinlääkäreitä myös perinteisen praktiikan ulkopuolisiin työtehtäviin jo opintojen alkuvaiheessa.

Jääkö eläinlääkäri työssään yksin?

Työhyvinvointi on herättänyt aktiivista keskustelua eläinlääkärikunnan keskuudessa etenkin viime aikoina. Eläinlääkärin työssä vastuu ja sen myötä myös henkinen taakka ovat aina suuria.

Ajankohtainen aihe työhyvinvointiin liittyen on esimerkiksi kunnaneläinlääkärien liittäminen työaikalain piiriin. Kunnan praktikkoeläinlääkärit ovat virkamiehiä, joiden työnkuvaan kuuluu olennaisena osana päivystysvelvollisuus. Työsidonnaisuus on merkittävää, sillä keskimäärin praktikkoeläinlääkäri on Suomen Eläinlääkäriliiton mukaan sitoutunut työhönsä 60-80 tuntia viikossa. On ilmiselvää, että tämänkaltaiset työmäärät kuormittavat ja pitkällä aikavälillä voivat vaarantaa terveyden. Vastavalmistuneena eläinlääkärinä voi helposti ottaa suurenkin työmäärän kantaakseen, sillä resurssit ovat alimitoitettuja ja intoa alkaneeseen työuraan riittää. Loppuun palaminen ei ole harvinaista, niin vastavalmistuneiden kuin pitkään työskennelleiden joukossa.

Hoitovirheen pelko on todennäköisesti monen kandin ja juuri koulunsa päättäneiden mielessä. Jos virhe potilaan hoidossa tai jotain muuta odottamatonta sattuu, voi eläinlääkäri pahimmillaan traumatisoitua ilman tapahtuman perinpohjaista käsittelyä. Humaanilääketieteessä, esimerkiksi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, on otettu käyttöön niin kutsuttu “second victim” -malli, jossa pyritään estämään lääkärin päätymistä vakavan tapahtuman “toiseksi uhriksi”. Mallissa eriytetään reklamaatioprosessi täysin lääkärin palautumisprosessista, ja lääkäriä tuetaan sekä heti tapahtuman jälkeen, että myöhemmin. Oleellista on lähiesimiehen tai kollegan läsnäolo ja virheen tekijän kuunteleminen. Samankaltainen prosessi olisi hyvä jalkauttaa myös eläinlääketieteeseen. Klinikalla ja kunnassa voisi luoda omaan työyhteisöön sopivan toimintatavan ja varmistaa, että jokaisella työntekijällä on virheen sattuessa joku, joka auttaa tapahtuman käsittelyssä.

Niin ongelmatilanteissa saatavan tuen kuin työnohjauksen tarve olisi eläinlääkärikunnassa todennäköisesti suuri. Kiireiset aikataulut, vaativat tehtävät, tärkeät päätökset ja monesti myös esimiestehtävät ovat kaikki tekijöitä, jotka lisäävät työn kuormittavuutta. Jos tällaisiin tekijöihin voisi työnohjauksen kautta saada apua ja näin lisätä eläinlääkärin hyvinvointia työtä tehdessä, olisivat vaikutukset tuottavuuteen ja tulokseen todennäköisesti suotuisat.

Ympäristöterveys vastavalmistuneen näkökulmasta

Ilmastonmuutos, tarttuvat taudit, mikrobilääkeresistenssi, globalisoituminen ja elintarvikkeiden maailmankauppa… Nämä ja monet muut seikat asettavat ihmiskunnan monella tavalla uusien haasteiden eteen.  Kuinka varmistumme siitä, että ihmisten terveys ei vaarannu?

Viimeisenä opiskeluvuotena eläinlääkiksen penkillä elintarvikehygienian, ympäristöterveyden ja lainsäädännön kurssit saattavat tuntua monesta nuoresta eläinlääkärinalusta turhauttavalta pakkopullalta. Monella on kova palo päästä koulun penkkejä pakoon praktiikan pariin. Ympäristöterveys ja elintarviketurvallisuus eivät ole yhtä käsinkosketeltavia kuin naudan munasarjat tai kissan kivekset. Kuitenkin jokaisen eläinlääkärin panos on tulevaisuuden haasteiden kannalta merkityksellinen. Praktiikan parissa työskentelevät kollegat monitoroivat jatkuvasti tarttuvia tauteja työssään. Tutkimuksen parissa työskentelevät kollegat löytävät jatkuvasti merkityksellistä uutta tietoa. Valvontaa tekevät kollegat pitävät huolta muun muassa lainsäädännön noudattamisesta ja elintarvikkeiden turvallisuudesta. Puhumattakaan niistä lukuisista kollegoista jotka työskentelevät mitä erilaisemmissa työtehtävissä ministeriöistä rajavalvontaan ja yksityisten yritysten toimitusjohtajina.

Ympäristöterveys on osana jokaisen ihmisten arkipäiväistä elämää. Mitä vähemmän se näkyy, sitä paremmin asiat ovat. Eläinlääkärien rooli on merkittävä siinä, että Suomessa elintarvikkeet ovat turvallisia, juomavettä voi juoda huoletta ja maassamme on niin loistava tilanne tarttuvien eläintautien suhteen. Kunnan valvontayksikössä ympäristöterveys ja elintarvikehygienia ovat arkista työtä jonka merkitys saattaa monesti unohtua arkisten kiireiden ja stressin takia. Eläinlääkäreiden rooli ihmisten terveydelle kannalta on kuitenkin poikkeuksellisen merkittävä ja siksi ympäristöterveys on äärimmäisen mielenkiintoista myös vastavalmistuneen, siitä mitään ymmärtämättömän, silmin. Nostamme hattua jokaiselle eläinlääkärille, ja toivomme, että meistä jokainen voisi arvostaa enemmän tekemäänsä työtä.

Teksti: Katarina Eskola, Viivi Heljanko, Venla Johansson