Eettinen virkamies – utopiaako? 

Eettisyys on nykyään trendikästä, mutta mitä se tarkoittaa julkisessa hallintotoiminnassa ja yksittäisen virkamiehen tai organisaation kohdalla? 

Eettisyyden perustan muodostavat arvot, jotka ohjaavat niin päivittäistä toimintaa, valintoja, päätöksentekoa kuin käyttäytymistäkin. Mutta mitä tämä tarkoittaa hallinnossa ja julkisella sektorilla? Minkä arvojen mukaan yksilön tai organisaation tulisi toimia?  

Yleinen etu ykköseksi 

Julkisen hallintotoiminnan ytimessä on kolme asiaa. 

Ensimmäinen ja tärkein on niin kutsuttu yleinen etu. Se on kaiken julkisen toiminnan lähtökohta, perustus ja päämäärä. 

Mitä vaan julkisella sektorilla tehdään, tavoitteena ei voi eikä saa olla mikään muu kuin yleinen etu. 

Kukin toimiala sitten sanelee tarkemmin, miten tämä yleinen etu tarkemmin määrittyy. Parhaiten asiaan pääsee kiinni lukemalla oman toimialansa lakien ensimmäiset pykälät. Niissä kerrotaan kuinkin lain tarkoitus eli ratio, joka pitää sisällään myös suojeltavan edun määritelmän. 

Tämä on myös eettisen toiminnan kulmakivi: arkisen perustyön lisäksi erilaisissa ristiriitatilanteissa, kuten hankalissa ja vaikeissa päätöksissä tavahingollista, lainvastaista ja jopa rikollista toimintaa kohdatessaan virkamiehen valinnan tulee aina perustua yleisen edun suojelemiseen. Ääritapauksessa tälle jäävät toiseksi jopa hierarkiasuhteet tai organisaatiossa annetut määräykset.  

Eettisyys hallinnossa ei ole pelkkä synonyymi laillisuudelle tai lainmukaisuudelle vaan pitää sisällään myös epäeettisen toiminnan tai välinpitämättömyyden välttämisen ja tarvittaessa oikaisemisen. Hankaluutena on, että epäeettiseen toimintaan puuttuminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Esimerkkejä ongelmista, joihin yksittäinen virkamies on joutunut noustessaan tällaista toimintaa vastaan tai nostaessaan epäkohtia esiin on lukuisia niin Suomessa kuin ympäri maailmaa.  

Nyky-yhteiskuntamme tuo tähän oman lisänsä: postmoderni, totuudenjälkeinen aikakausi on pilkkonut totuuden lukemattomiin osiin, joista jokainen voi valita oman, itseään miellyttävän arvosetin, jota puolustaa. Politiikka sekoittuu hallintoon ja yksittäisen ihmisen kohdalla työelämä ja -rooli voivat valua vapaa-ajalle ja osaksi omaa identiteettiä ja jopa ihmisarvon määrittymistä.  

Tässä viidakossa seikkailevaa virkamiestä auttaa kuitenkin kompassi, joka on yleinen etu ja sen priorisointi tärkeimmäksi puolustettavaksi arvoksi. Virkavastuu ja tilivelvollisuus kohdentuvat tällöin myös ensisijaisesti juuri tähän ydinarvoon. 

Julkista vai salaista? 

Toinen merkittävä arvo on julkisuus. Tällä hetkellä keskustellaan ns Koskelan murhasta ja tapauksen käsittelyn julkisuudesta. Viranomaiset ovat kieltäytyneet kommentoimasta asiaa tai omaa toimintaansa esimerkiksi kiusaamiseen puuttumisen osalta vedoten salassapitosäännöksiin. 

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. HS analyysissä (28.1.2021) julkisuuslain asiantuntija, hallinto-oikeuden emeritusprofessori Olli Mäenpää toteaa: ”Julkisuuslain perusteella on tulkinnanvaraista, onko kiusaaminen yksityiselämää. Mitään yksiselitteistä salassapitoperustetta ei ole.”, hän jatkaa. ”Joka tapauksessa julkista tietoa on, miten yksittäisessä koulussa hanskataan kiusaamisasioita.” 

Julkisuus on perustuslaissa säädetty perusoikeus, jonka tavoitteena on mahdollistaa viranomaisten toiminnan valvonta. 

Sen takia kaikki viranomaistoiminta on lähtökohtaisesti julkista. Laissa on säädetty julkisuudelle välttämättömät rajoitukset, joita pitää tulkita julkisuusmyönteisesti. 

”Julkisuuslain yksi perustarkoitus on, että voidaan valvoa viranomaisen toimintaa – ja myös toimimattomuutta”, Mäenpää painottaa. Vaikuttaa siltä, että Koskelan tapauksessa salaamisella suojataan tosiasiassa virkamiehiä. He piiloutuvat salassapidon taakse, joten on mahdotonta arvioida, ovatko he toimineet virkavelvollisuuksiensa mukaisesti. 

Ympäristöterveydenhuollossakin epätietoisuutta 

Julkisuuden ja salassapidon rajanvetoon törmättiin myös juuri julkaistussa eläinsuojeluvalvonnan interkalibroinnin loppuraportissa. Salassapidosta on tälläkin alalla edelleen paljon virheellisiä käsityksiä, kuten että kaikki eläinsuojelutarkastuksiin liittyvät asiakirjat olisivat salaisia.  

Näinhän asia ei suinkaan ole, vaan julkisten asiakirjojen yksittäiset kohdat, kuten terveystiedot, ainoastaan ovat salassapidettäviä, mutta asiakirja kokonaisuutena voi silti olla julkinenMitä enemmän merkittävää julkisen vallan käyttöä – kuten vaikkapa juuri eläinsuojeluvalvonnassa on – sitä tärkeämpää on avoimuus ja julkisuus. 

Tässä pätee sama periaate kuin kaikessa muussakin hallintotoiminnassa: juuri julkisuuden avulla toiminnan todelliset rahoittajat eli veronmaksajat, voivat oikeutetusti arvioida, ovatko virkamiehet toimineet eettisesti, lainmukaisesti, tarkoituksenmukaisesti ja oikeudenmukaisesti. Tämä mahdollisuus avoimeen arviointiin onkin alussa mainittu kolmas julkista toimintaa määrittävä tärkeä arvo. 

Eettinen identiteetti vahvaksi 

Hallinnon etiikan teoriassa esitetään helppo tapa arvioida omaa toimintaansa virkamiehenä: mieti jokaisen valintasi kohdalla, miten suhtautuisit itseesi päätöksesi jälkeen ja miten perustelisit tekemisesi tai tekemättä jättämisesi julkisesti? Tämä on erinomainen ohje lähes mihin vaan virkamiehen eteen tulevaan valintatilanteeseen.  

Omaa eettistä identiteettiään on myös mahdollista kehittää ja vahvistaa pysähtymällä pohtimaan, toteutuvatko julkisen toiminnan tärkeimmät arvot omalla kohdallani. Itse olen luentoja pitäessäni usein käyttänyt tosielämän tilannetta esimerkkinä: varaudu siihen, että milloin vaan voit saada mikrofonin eteesi ja joutua suorassa lähetyksessä perustelemaan toimintasi koko Suomen kansalle. Tämä mielessä pitäen moni päätöstilanne oikenee kuin itsestään. 

Katseet eettisyyteen 

Jari Autioniemi Vaasan yliopiston julkisjohtamisen laitokselta on todennut: ”Vaikka julkista toimintaa on viime vuosikymmeninä arvioitu ennen kaikkea tehokkuuden (efficiency), taloudellisuuden (economy) ja vaikuttavuuden (effectiveness) kautta, voidaan näiden tehokkuusarvojen ohella puhua neljännen e:n eli etiikan (ethics) merkityksestä. Aikaisemmin etiikan kysymyksenasetteluihin ei ole kiinnitetty riittävää huomiota hallintoa arvioitaessa. Julkisen hallinnon toimijoiden kuitenkin tulisi tehokkuuden lisäksi osoittaa eettisyyttä.   Eettisyys ilmenee ennen kaikkea oikeudenmukaisuuden, puolueettomuuden ja yhdenvertaisuuden vaatimuksina.” 

Eettinen toiminta julkisessa hallinnossa edellyttää sen tietoista vahvistamista niin yksilön kuin koko organisaationkin osalta. Järjestämme keväällä hyvän hallinnon verkkokurssin, jossa yhtenä osa-alueena luentoineen ja tapausharjoituksineen tulee luonnollisesti olemaan tämä tärkeä julkisen hallinnon neljäs e, virkamiehen eettisyys. 

Outi Lepistö

Kirjoittaja on laadunhallinnasta innostunut ympäristöterveydenhuollon asiantuntija ja LaatuNetin kehittäjä