Kokemuksia valvontaeläinlääkärin työstä vuonojen maassa
Ympäristöterveydenhuolto murroksessa
Ympäristöterveydenhuolto on Suomessa murrosvaiheessa. Maakunta ei toteutunut – ainakaan vielä. Kaikki tuntuvat olevan odottavalla kannalla sen suhteen mitä tulevaisuus tuo. Hyvänä tilanteessa pidän sitä, että maakunta muutos ei tullut rytinällä. Tällainen välivaihe antaa lisää aikaa miettiä, millä tavalla haluamme ympäristöterveydenhuollon Suomessa järjestää.
Ympäristöterveydenhuollossa on oma osansa eläinsuojelu- ja eläintautivalvonnalla. Valvontaeläinlääkärit ovat nykyisessä järjestelmässä työskennelleet vuosikymmenen. Se on pitkä aika ja tässä ajassa onkin ehtinyt kertyä paljon sellaista ammattitaitoa jota erityisesti valvontatyössä tarvitaan. Valvontaeläinlääkärit tuntevat lainsäädännön ja hallinnolliset prosessit. Kokeneella valvontaeläinlääkärillä on usein kertynyt tehokas, moniammatillinen verkosto tukemaan työn sujuvuutta.
Ongelmia toki on. Niistä huolestuttavin on ehkä se, että monet valvontaeläinlääkärit uupuvat työssään. On kurjaa, että työ uuvuttaa tekijöitään. On myös resurssien haaskaamista, jos kovalla työllä hankittu kokemus katoaa valvonnan käytöstä.
Kuten ympäristöterveydenhuolto kokonaisuutena myös nykyinen valvontaeläinlääkärijärjestelmä on mahdollisesti muutoksen edessä. Mielestäni nyt on oikea hetki tarkastella sitä kuinka valvontatyötä toteutetaan muualla. Lähimpänä suomalaisia olosuhteita ovat muut Pohjoismaat. Kerron seuraavaksi omasta kokemuksesta valvontaviranomaisen työstä vuonojen maassa.
Valvontaurani alku
Oma urani valvontaeläinlääkärinä alkoi lyhyellä sijaisuudella Pohjanmaalla, kandina vuonna 2015. Vaikka äidinkieleni on ruotsi, muodostui ensimmäiseksi haasteekseni oppia ymmärtämään Pohjanmaan ruotsinkielisten murteita. Se oli ensimmäinen oppitunti siitä, kuinka tärkeä osa-alue valvonnassa on kasvotusten tapahtuva kommunikointi. Opin tänä aikana myös sen, että ongelmien syyt eivät olleet läheskään niin yksinkertaisia kuin ehkä olin aluksi kuvitellut. Eläinsuojelun ongelmien taustalla on usein jonkinasteinen ihmisen elämänhallinnan menettäminen. Laukaisevana tekijänä saattaa olla jokin inhimillinen tragedia, mielenterveyden ongelma tai taloudellinen hätä. Näin isojen asioiden edessä tuntuu, että tilanne usein vaatii moniammatillista yhteistyötä, jotta sekä eläimet että ihmiset saisivat tarvitsemaansa apua.
Ymmärsin nopeasti sen, että konttorilla tehtävä paperityö syö vähintään yhtä paljon aikaa ja aivokapasiteettia kuin tuo kentällä tehtävä työ, ja että juridiseen puoleen on syytä perehtyä huolella. Lisäksi huomasin, että työn kuormittavuus helpottuu, kun tarkastukset saa tehdä työparin kanssa. Näin ei kuitenkaan läheskään aina voinut tehdä. Ensikosketus valvontaan oli lyhyt, mutta mielenkiintoinen, ja ajattelin tuolloin, että tämä voisi olla mielekästä työtä myös valmistumisen jälkeen.
Valvontaeläinlääkäriksi vuonojen maahan
Kun sitten jonkin aikaa valmistumisen jälkeen mietin mitä haluaisin tehdä, mielessäni alkoi siintää ajatus työskentelystä toisessa Pohjoismaassa. Ruotsia houkuttelevampi vaihtoehto oli Norja. Luonto vaikutti henkeäsalpaavan upealta. Huomasin, että sikäläinen elintarviketurvallisuusvirasto, Mattilsynet, etsi valvontaeläinlääkäreitä ja rohkaistuin hakemaan virkaa. Ilokseni sainkin hakemani työpaikan. Yksikkö, Helgelandin osasto Nordlandin maakunnassa, johon pääsin töihin, on osa Mattilsynetin pohjoista aluetta. Se on Pohjois-Norjan eteläisin alue ja sijaitsee kokonaisuudessaan napapiirin eteläpuolella. Eteläisen Suomen kasvatille kohde vaikutti hyvin eksoottiselle.
Helgeland koostuu 18 kunnasta, joissa asukkaita on yhteensä n. 77 000 ja on pinta-alaltaan hyvin laaja, 17 961 km2. Helgeland on maastoltaan erittäin vaihtelevaa; alueella on vuonojen rytmittämää rannikkoa, laajalle levittyvä uskomaton saaristo sekä vuorien ja tunturien ylväs sisämaa.
Alue on elinvoimainen ja siellä on runsaasti tuotantoeläinten pitoa, kaikkea porotaloudesta lähtien. Saaristossa on sikaloita ja välillä ajetaan jyrkkää vuoren seinämää, jotta pääsee maitotilalle. Toisinaan töihin mennään parin lauttamatkan taakse tarkistamaan lampolaa tai saarilaidunta. Myös lemmikkieläimiä ja hevosia on paljon. Näiden lisäksi tietenkin kalatalous on iso osa alueen elinkeinoa. Työskentely-ympäristö on siis hyvin moninainen aivan uskomattoman jylhässä ympäristössä.
Työnkuva sama
Valvontatyössä tyypillisesti kohdattavat ongelmat ovat samanlaisia kaikkialla. Henkilökohtaisia tragedioita, työttömyyttä, mielenterveysongelmia, suurten investointien aiheuttamaa painetta ja kannattavuuden heikkenemistä. Näiden ongelmien äärellä ovat myös ihmiset tässä vauraassa öljyvarantojen maassa. Kun ihminen itse voi huonosti, niin riski eläinten hoidon laiminlyöntiin kasvaa. Suomessa valvontatyössä opitut lainalaisuudet pätivät siis hyvin myös vuonojen maassa. Työn sisältö oli samankaltainen, mutta työn tukirakenteissa oli eroja.
Samalla tavalla kuin kannatan ihmisoikeuksia, kannatan myös eläinten oikeuksia. Ainoastaan eläimiä kunnioittamalla ihmisestä kehittyy oikeasti humaani.
– Abraham Lincolm
Tiimissä on voimaa
Mattilsynetin työpisteitä on Helgelandissa yhteensä neljä. Maaeläinten eläinsuojelu- ja eläintautivalvonnan yksikköön kuuluu seitsemän valvontaeläinlääkäriä, teurastamon tarkastuseläinlääkäri ja lisäksi yksikön johtaja, hänkin eläinlääkäri. Apuna on myös muuta henkilöstöä, jotka tarpeen tullen avustavat eläinsuojeluvalvonnassa. Alueen valvontaeläinlääkärit muodostavat tiimin ja näin ollen henkilöresursseja voidaan helposti kohdentaa alueen sisällä – sinne missä niitä tarvitaan. Yksikön sisällä on paljon erilaista erityisosaamista ja tätä hyödynnetään tehokkaasti, esim tarkastukselle voi tarvittaessa pyytää mukaan sen, joka osaa kyseisestä asiasta erityisen paljon.
Tiimityöskentelyä tukee tehokkaasti yhteiset video-kokoukset useamman kerran kuukaudessa ja näiden lisäksi säännölliset tapaamiset. Omia kysymyksiä voi nostaa keskusteluun matalalla kynnyksellä. Työn laatuun vaikuttaa myös se, että yksikön sisällä voidaan keskustella yleisemmällä tasolla esim. valvonnan linjauksista. Kaikki pysyvät kärryillä ajankohtaisista asioista ja siitä, mitä tapauksia alueella kulloinkin on käynnissä. Vaikka jokaisella valvontaeläinlääkärillä on päävastuu omien kuntien valvonnassa, on tiimiajattelu saatu hyvin toimimaan käytännössä. Yksikössä on hyvä “me”-henki ja tiimissä on voimaa enemmän kuin yksilöidensä summa!
Työtä tukevat tukirakenteet
Vastaanotto työyhteisöön kukin ja kakuin ensimmäisenä työpäivänä sai minut tuntemaan oloni liikuttuneen tervetulleeksi uuteen työyhteisöön. Se oli vasta esimakua norjalaisten lämpöön ja huumorintajuun. Huumorintaju on lempeää, mutta mustaa, ja iskee kertakaikkisen hyvin suomalaiseen mielenlaatuun.
Sain heti alussa kunnon perehdytyksen työhön Mattilsynetin sähköisen koulutusmateriaalin avulla. Lisäksi kokeneiden valvontaeläinlääkäreiden kanssa tehdyt yhteiset tarkastukset tekivät työn aloittamisen muutenkin helpoksi.
Tarkastuksille ajetaan Mattilsynetin autoilla, joiden kyljessä on näkyvästi Mattilsynetin logo. Tarkastajien ulkoasu on yhtenäinen väritykseltään ja logo näkyy myös vaatetuksessa. Kansallinen, yhdenmukainen ulkoasu ja virka-autot luovat luotettavan kuvan siitä, että tässä on nyt viranomainen liikkeellä.
Yksikön sisäisissä tapaamisissa keskusteltiin paljon lainsäädännön tulkinnoista, mutta Mattilsynet oli laatinut myös perusteelliset tulkintaohjeet valvonnan tueksi. Kentällä esiin nousseita kysymyksiä linjauksista viedään organisaatiossa maakunta- tai jopa kansalliselle tasolle käsiteltäviksi. Tuntuu siis, että kenttää kuunnellaan herkällä korvalla ja organisaation tuki on konkreettista. Kokemus oman työnsä vaikuttamisen mahdollisuuksiin on voimauttavaa.
Parityöskentelyn voima
Pääsääntöisesti valvontaa tehdään Norjassa parityönä. Koen, että työskentelyn tehokkuus nousee kun valvontaa tehdään näin. Työturvallisuus on parempaa ja valvonnan kaikkien osapuolten oikeusturva vahvempi. Päivässä jaksaa enemmän tarkastuksia, kuin yksin työskennellessä ja lisäksi tarkastuksen havaintoja ja valvontatyön henkistä kuormitusta pääsee purkamaan heti.
Eläinsuojelupäätöksen allekirjoittaa aina yksikön johtaja, valvontaeläinlääkärin tarkastuskertomuksen pohjalta. Päätökset saa viedä tarvittaessa Mattilsynetin lakimiesten tarkastettavaksi. Valvontaeläinlääkäri ei näin ollen koskaan jää päätösten kanssa yksin. Näin vältytään myös valvonnan liialliselta henkilöitymiseltä, mikä usein koetaan valvonnassa hyvin kuormittavana.
Työnantajan joustavuus on yksi perustavanlaatuinen tekijä työssä jaksamiseen. Vapaata saa pitää tarpeen vaatiessa ja tämä oli, etenkin yksinhuoltajalle, merkittävä apu perhe-elämän ja työn yhteensovittamiseen. Työajat ovat joustavat ja Norjassa vapaa-aikaa arvostetaan niin paljon, että hulluna pidetään häntä, joka jää ylitöitä tekemään.
Mukaan uusia oivalluksia
Norjassa opin, että työn vastapainoksi pitää olla muuta, tarpeeksi merkittävää, mikä auttaa tasapainottamaan työn kuormittavuutta. Luonto, perhe ja kulttuurista nauttiminen ovat minulle tehokkain tapa tasapainottamaan työn kuormitusta.
Tarkastuksille ajaminen vuonomaisemissa sekä lauttamatkat, antoivat mielelle mahdollisuuden rauhoittua jo työpäivän aikana. Siirtymät antoivat lisäksi aikaa ja rauhaa työstää valvonnassa nähtyä ja koettua.
Opin, että työpäivään on löydyttävä väljyyttä asioiden käsittelyyn, vaikka ajomatkat eivät olisi Pohjois-Norjan kaltaisia. Valvontatyö on sekä vaativan tason kommunikointia, että suurelta osin ajatustyötä ja kokonaisuuksien hallintaa. Tämän tyyppinen työnteko vaatii aikaa ja tilaa ollakseen tehokasta.
Minulle tärkeä havainto oli myös se, että haluan olla myös Suomessa osa työyhteisöä ja että yksin töitä paiskivat valvontaeläinlääkärit kuuluvat historiaan. Valvonnassa kohtaamamme ongelmat ovat monesti niin moniulotteisia, ettei niiden parissa työskentely yksin ole järkevää tai edes mahdollista. Tiimin lisäksi tarvitsemme tehokasta moniammatillista yhteistyötä, jotta saamme resurssit tehokkaampaan käyttöön.
Kansakunnan suuruus mitataan sillä, miten se kohtelee eläimiään
– Mahatma Gandhi
Anna Kilpi
Kirjoittaja on työskennellyt valvontaeläinlääkärinä Norjassa ja Suomessa
