Laatunet-blogi
Yhteystiedot
- +358 50 563 6966
- +358 50 567 9697
info (a) envirovet.fi - Jorvas Hi-tech Center
Hirsalantie 11
02420 Jorvas
Sitemap
YHTEYSTIEDOT
- Prålsbackantie 96
- 10160 Degerby
Envirovet – Public Health Professionals
- Y-tunnus 2607933-5
- Sähköiset laskut: verkkolaskutusosoite FI4813303000131949, operaattoritunnus NDEAFIHH
Laadun osatekijöitä
/in blogi /by EnviroVetLaadulla on monta määritelmää. Riippuu puhujasta, tarkoitetaanko sillä arkipäivän ajatusta laadukkuudesta, standardin mukaista määritelmää vai oman organisaation laatupolitiikkaa.
Laatu voi olla myös hyvää tai huonoa; huonolaatuista tuotetta emme halua ostaa edes halvalla kun taas hyvälaatuisen tiedämme säilyvän vuodesta toiseen.
Yhdysvaltalainen Institute of Medicine on listannut laadun kuusi osa-aluetta. Terveydenhuoltotyössä niiden on katsottu olevan kustannusvaikuttavuus, tehokkuus, turvallisuus, potilaskeskeisyys, oikea-aikaisuus ja oikeudenmukaisuus.
Olisiko tässä laadun mittareita myös ympäristöterveydenhuoltoon?
Kustannusvaikuttavuus
Valvonnan vaikuttavuutta on yritetty arvioida monin tavoin. Pelkkä vaikuttavuuden termin määritteleminen yksiselitteisesti mutta kaiken kattavasti on kuitenkin melkoisen haastavaa. Hintalappu sen sijaan on helppo laittaa vaikkapa yksittäiselle valvonnan suoritteelle.
Varsinainen kustannustehokkuus pitää kuitenkin sisällään myös pidemmän aikavälin kustannukset – tai säästöt.
Varmasti voidaan. Julkisten tilojen korjausten, väistötilojen tai asuntojen remontointien kustannukset on helppo laskea, samoin elintarvike- tai vesivälitteisten epidemioiden aiheuttamat tuotanto- ja mainetappiot.
Sairastumisten, oireilun ja niistä seuraavan inhimillisen kärsimyksen tai terveyden menettämisen kustannukset sen sijaan jäävät väistämättä vain arvioiksi. Dataan perustuvia mittareita tarvittaisiin tähän kipeästi lisää, että myös päätöksenteko saataisiin nykyistä enemmän perustumaan mutun sijasta tutkittuun tietoon.
Tehokkuus
Tehokkuuden ”virallinen” määritelmä on resurssien suhde tuotokseen. Kuinka paljon tarvitaan aikaa, työtä, ihmisiä, toimitiloja ja rahaa saamaan aikaan tietty määrä suoritteita, palveluja, tuotteita?
Näin yksinkertaisella laskukaavalla ei ympäristöterveydenhuollossa pärjää. Muuttuvia ja vaikeasti määriteltäviä tekijöitä kun on lukuisia. Liian monimutkaista yhtälöä ei kuitenkaan kannata rakentaa, koska pohjimmiltaan juuri tästä on kyse.
Tehokkuus on myös itsestäänselvästi yksi laadun osatekijä, vaikka päinvastaistakin kuuluu joskus väitettävän.
Aika on kuitenkin rahaa, halusimme tai emme. Tehokkuus myös vapauttaa resursseja sinne, missä niitä eniten tarvitaan.
Turvallisuus
Turvallisuusvaatimukset lisääntyvät kaikilla aloilla ja koko yhteiskunnassa. Miten ihmeessä ennen selvittiin vaikkapa luonnossa ilman kännykkää, paikannusta, Google mapsia ja droneja? Lapsetkin uskallettiin päästää kouluun, vaikka heitä ei voitukaan joka hetki tavoittaa.
Myös elinympäristön turvallisuusvaatimukset ovat kokonaan uudella tasolla. Toisaalta liiallinen turvallisuusajattelu alkaa jo ärsyttää ja normeja halutaan purkaa, että ihmiset saisivat taas itse arvioida oman elämänsä riskejä.
Tässä ollaan kuitenkin kaltevalla pinnalla: asiantuntijan tehtävä on aina kertoa riskit ja huolehtia myös niiden minimoimisesta, oli suuri yleisö asiasta mitä mieltä hyvänsä. Kun jotain sattuu, vastuu kaatuu yleensä niille, joiden työnkuvaan on sisäänkirjoitettuna myös yhteiskunnallinen vastuu ja velvoite yleisen edun suojelemisesta – eli viranomaisille.
Potilaskeskeisyys
Potilas- tai asiakaskeskeisyyden tulisi olla lähtökohta kaikelle toiminnalle. Miksi sitten näin ei ole?
Asiakkaan subjektiivinen näkemys tai somesta etsitty parviälyn luoma vastaus ei aina ole yhteneväinen koulutetun asiantuntijan näkemyksen kanssa, joten valituksilta ei voida välttyä.
Tässä astuu kuvaan mukaan laadunhallinta, jonka periaatteiden mukaan toiminnan voidaan sanoa olevan laadukasta vasta sitten, kun siitä on saatavilla riittävästi ulkopuolisen, riippumattoman asiantuntijatahon arvioita, joiden perusteella myös on todennettavasti ryhdytty korjaaviin toimenpiteisiin. Asiakaspalautteen systemaattisen keräämisen pitäisi olla jokaisen organisaation ydintoimintaa.
Oikea-aikaisuus
Palvelu voi olla myöhässä – mutta myös liian ajoissa. Liiallinen ennakointi tai varmuuden vuoksi toimiminen syö voimavaroja todelliselta tehokkuudelta. On uskallettava sanoa EI silloinkin kun ulkopuolinen painostus on kovaa ja äänekästä. Asiantuntijalla on asiantuntijan vastuu myös ikävissä asioissa.
Toisaalta seuraus liian myöhään tai ei milloinkaan toimeen ryhtyvän viranomaisen toiminnasta voi olla menetetty terveys, joka ei välttämättä enää koskaan palaudu. Viattoman vatsataudin jälkitautina voikin seurata munuaisten tuhoutuminen ja loppuiän dialyysihoito tai kodin outoon hajuun tottuneen nenän muuttuminen elämää rajoittavaksi astmapiipuksi.
Oikeudenmukaisuus
Länsimainen yhteiskuntamme oikeusjärjestyksineen perustuu voimakkaasti oikeudenmukaisuuden ajatukselle. Haluamme, että kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti eikä ketään syrjitä. Rakenteelliselle epäoikeudenmukaisuudelle tulistumme välittömästi.
Aina ei kuitenkaan ole helppoa huolehtia tai arvioida toiminnan todellista oikeudenmukaisuutta etenkään omalla kohdalla. Annammeko henkilökemian vaikuttaa? Tai joustammeko silloin kun olemme muutenkin kuormittuneita tai väsyneitä emmekä jaksa perustella, vaatia ja määrätä?
Tässä on työyhteisöllä, johtamisella ja toimintakulttuurilla suuri merkitys. Jos oikeudenmukaisuus on sisäänrakennettuna selvien ohjeiden ja yhteisten toimintatapojen muodossa, on niihin helppo nojata vaikeissakin tilanteissa. Jos taas oikeudenmukaisuus jää yksilön varaan, ajaudumme helposti ja huomaamatta eriarvoiseen maailmaan, jossa perustelemme laiminlyöntejä tai epäyhdenmukaisuutta puutteellisilla resursseilla tai kiireellä. Niin tai näin, laadusta ei silloin voida puhua.
Jos laatuun näiden kuuden osatekijän lisäksi haluaisi liittää vielä yhden määritelmän, se ilman muuta olisi, että se kuuluu kaikille. Tähän pyrimme myös LaatuNet-palvelun avulla. Laadun ei pitäisi olla pienen joukon hifistelyä vaan jokaisen työntekijän jokaisen työpäivän perusta.
Outi Lepistö
Kirjoittaja on laadunhallinnasta innostunut ympäristöterveydenhuollon asiantuntija ja LaatuNetin kehittäjä
Hyvä renki, huono isäntä -Kun työkaluista tuli toimintaa rajoittavia
/in blogi /by EnviroVetJoskus tuntuu, että asiantuntijuus on vaarassa jäädä kiireisen perustyön jalkoihin ja tartumme liian hanakasti tarjolla oleviin helppoihin työkaluihin. Työkalut sinänsä ovat oivallinen apukeino, mutta väärin painotettuna ne voivat estää asiantuntevan ja laadukkaan työn tekemisen.
Valvontaa tilanteen mukaan
Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma on oikeutetusti koko toiminnan selkäranka. Se tuo ryhtiä toimintaan ja auttaa arvioimaan resursseja, työajan käyttöä ja budjetointia.
Liian usein suunnitelmiin kuitenkin tyydytään kopioimaan alkuperäisen mallin tekstejä sellaisenaan, vain hieman paikallisuutta lisäillen. Vielä huolestuttavampaa on se, että usein kuulee perusteluna jonkin tekemättä jättämiselle, että ”sitä ei lue valvontasuunnitelmassa”.
Elävässä elämässähän mikään ei pysy stabiilina vuotta, eikä etenkään montaa vuotta. Valvontasuunnitelman alkuperäinen tarkoitus ei liene ollut rajoittaa valvojia jättämään tekemättä jotain, mikä vaikuttaisi ajankohtaiselta ja tärkeältä, mutta ei ole aikanaan laaditun suunnitelman mukaista. Valvonnan tarvetta ja tilannetta kentällä pitäisi jatkuvasti peilata ja tehdä isompia tai pienempiä korjausliikkeitä tilanteen niin vaatiessa.
Tautitaakka haltuun?
Trendiseurantaa tehdään jo joissain yksiköissä osana epidemiatyöryhmän toimintaa. Tämä on loistava tapa suunnata valvontaa juuri sinne, missä sitä omalla alueella tarvitaan.
Kuitenkin epidemiaselvityksetkin helposti typistyvät valmiiksi otsikoitujen alakohtien täyttämiseksi. Saatamme unohtaa, että ympäristöterveydenhuolto on paljon vartijana väestön terveyden edistämisessä ja tautitaakan pienentämisessä. Tarvitaan kriittistä, analyyttistä ja tieteelliseen ajattelutapaan perustuvaa puntarointia ja tilastollista näkökulmaa.
Ongelmana voi kuitenkin olla, että olemme unohtaneet, miten tehdään analyyttistä arviointia. Kuka enää muistaa, että riskinarviointi on tieteellinen, monivaiheinen prosessi? Arvioimmeko epidemioiden lisäksi muussakin toiminnassamme riskin yleiskuvaa, annosvasteita, altistumista ja vaikutusmekanismeja niin, että johtopäätöksemme kestävät myös kriittisen tarkastelun vai tyydymmekö pitämään riskinarviointia vain keskusvirastojen taulukoiden oikean sarakkeen löytämisenä? Epidemiologian menetelmien ja tieteellisen riskinarvioinnin lisääminen vaikkapa koulujen sisäilmaongelmien työkalupakkiin toisi kaivattua selvyyttä kaaoksen keskelle ja objektiivisuutta päätöksentekoon.
Hyvä paha joustavuus
Joustavuus on päivän sana. Usein kuitenkin unohdamme, että joustavuus terminä on alun perin tarkoittanut lainsäädännön joustoja, ei kentällä tapahtuvaa vaatimustason joustoa. Lainsäädäntö itsessään perustuu monessa kohtaa jo aikanaan taustatyöksi tehtyihin, laajoihin tutkimusaineistoihin perustuviin riskinarviointeihin. Siksi sen antama minimitaso on turvallinen ja asiantunteva lähtökohta.
Suomi on edelläkävijä komissiolle tehtyjen notifikaatioiden määrässä. Voisiko joustavuus jossain tapauksissa tarkoittaakin oman toiminnan joustoa, suuntaan taikka toiseen? Entä teemmekö oman toimintamme systemaattista arviointia ja alistammeko sen myös ulkopuolisten asiantuntijoiden arvioitavaksi?
One Health –konsepti haastaa koko maapalloa. Sisäilmaongelmat ryöpsähtelevät valtoimenaan. Jo tällä hetkellä Euroopassa kuolee vuosittain 25 000 ihmistä antibioottiresistenssin seurauksena. Listeria nostaa aina vain päätään ja kuolleisuus siihen on suuri.
On siis tärkeää tietää, mitä omasta toiminnasta tai toimimatta jättämisestä todellisuudessa seuraa. Tärkeä osa riskinhallintaa on myös oman osaamisen systemaattinen arviointi ja kehittäminen.
Tilastot hyötykäyttöön
Arkipäivän päätöksenteon taustalle tarvitaan siis mutun tilalle asiantuntemusta, tieteellisten tutkimustulosten laajaa hyödyntämistä, omasta osaamisesta huolehtimista ja jatkuvaa, pään sisäistä riskinarviointia. Toiminnan tuloksia on avoimesti katsottava muustakin kuin oman organisaation näkökulmasta.
Päätöksenteon toimialalla, jossa kyseessä on ihmisten ainutkertainen terveys, tulisi aina perustua analyyttiseen dataan eikä resursseihin, helppouteen tai totuttuun tapaan – asiakkaiden tai poliitikkojen usein lyhytnäköisistä ja vaihtuvista mielipiteistä puhumattakaan.
Tiedon keruu ja sen käsittely on tärkeä osa vaikuttavuuden arviointia, mutta tässä on syytä olla varovainen. Liian nopeasti tehdyt ja pelkkiin lukuihin perustuvat johtopäätökset vievät helposti harhaan.
LaatuNet-palvelun tärkein tehtävä on nostaa ympäristöterveydenhuollon asiantuntijuus ja osaaminen keskiöön ja antaa siihen tarvittavat keinot. Parhaillaan työstämme valtakunnallista yhteenvetoa ympäristöterveydenhuollon tuloksista. Tilastojen taakse ei kuitenkaan saa hukkua yhtään menetettyä terveyttä tai elämää. Muistetaan, miten tärkeällä paikalla olemme!
Outi Lepistö
Kirjoittaja on laadunhallinnasta innostunut ympäristöterveydenhuollon asiantuntija ja LaatuNetin kehittäjä
Mikä ihmeen ISO-standardi?
/in blogi /by EnviroVetMoni on työssään törmännyt ISO-standardeihin. Mistä niissä on kyse ja miten ne liittyvät ympäristöterveydenhuoltoon?
Kansainväliset standardit
ISO on lyhenne sanoista International Organization for Standardization. Lyhyesti se on kansainvälinen standardisoimisjärjestö, jonka jäseniä taas ovat kansalliset standardisoimisjärjestöt, yksi kustakin maasta. Suomea järjestössä edustaa Suomen Standardisoimisliitto SFS. ISOn dokumentteja ei jaeta vapaasti vaan ne tarvitsevat maksullisen lisenssin.
Kirjainyhdistelmät SFS, EN, ISO jne ilmoittavat organisaation, jossa standardin teksti on vahvistettu. Suomessa vahvistetun standardin tunnus on SFS, eurooppalaisessa standardisoimisjärjestössä CENissä vahvistetun EN ja kansainvälisessä standardisoimisjärjestössä ISOssa julkaistun ISO. Tunnusyhdistelmä SFS-EN tarkoittaa, että sama standardi on voimassa sekä Suomessa että Euroopassa.
Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen
ISO 9001 on johtamisen ja laadunhallinnan yleisstandardi. Yllättävää kyllä, se soveltuu mainiosti kaikenlaisille organisaatioille ja aloille.
Itse tutustuin tähän standardiin ensimmäisen kerran EU-komission järjestämässä elintarvikevalvonnan BTSF-koulutuksessa, joka käsitteli jäsenvaltioiden auditointijärjestelmien luomista. Kun puhe kääntyi kansallisiin auditointiohjelmiin, yksi toisensa jälkeen muiden jäsenvaltioiden edustajat vetäisivät ISO-standardit esiin. Samalla kun yritin valua penkissäni alaspäin, yritin epätoivoisesti kurkkia muiden paksuja paperinippuja. Mistä he oikein puhuivat? Tehokkuuden ja vaikuttavuuden määritelmät ja poikkeamat? Whaaat??
Myöhemmin opin, että sekä valvonta-asetus 882/2004 että komission auditointipäätös 677/2006 perustuvat pitkälti tämän samaisen standardin vaatimuksiin ja määritelmiin.
ISO 9001 -pääauditoijakoulutuksessa pyörittelin päätäni kun harjoitustapauksena oli venttiilejä valmistava tehdas. Mitenkäs tämä liittyy ympäristöterveydenhuoltoon, pohdin ärtyneenä.
Hyödyt esiin valvonnassa
Elintarvikealalla on käytössään erilaisia sertifioituja ja auditoituja elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmiä.
Auditointi tarkoittaa arviointia, jossa käydään läpi standardin vaatimukset ja varmistetaan niiden täyttyvän. Auditointiprosessi on pitkä ja monivaiheinen. Korjaavien toimenpiteiden jälkeen voidaan myöntää sertifikaatti, jolla yritys pystyy osoittamaan asiakkailleen tai yhteistyökumppaneilleen omaavansa standardin vaatimusten mukaisen tason elintarviketurvallisuudessa.
ISO 22000:2005 on elintarviketurvallisuuden perusstandardi. Se on kehitetty vuonna 2005 ja pitää sisällään elintarviketurvallisuuden hallinnan yleisiä periaatteita. Aikanaan sen kehitystarve lähti liikkeelle ajatuksesta jo aiemmin määriteltyjen HACCP-standardien yhdistämisestä.
Sisällöllisesti standardi kattaa alueita mm. johdon vastuusta ja resurssien hallinnasta aina turvallisten tuotteiden suunnitteluun ja valmistukseen. Standardissa käytetään hyväksi yleisesti tunnustettuja avaintekijöitä, kuten HACCP-periaate, tukiohjelmat, vastavuoroinen viestintä ja järjestelmien hallinta.
ISO 22002-1:2009 on standardi, joka pitää sisällään elintarviketurvallisuuden tukiohjelmia ja on suunnattu nimenomaan elintarvikkeiden valmistajille. Tässä se eroaa ISO 22000:sta, joka soveltuu käytettäväksi missä tahansa kohtaa elintarvikkeiden tuotantoketjua.
Koska useat vähittäiskaupan järjestöt ja ns. neljä suurta (Nestle, Barilla, Unilever ja Mondelez) eivät pitäneet ISO 2200 standardin periaatetasolla olevaa ohjeistusta elintarviketurvallisuuden tukiohjelmille riittävänä, luotiin FSSC 22 000 standardi vuonna 2011.
FSSC 22000 on itsenäinen, mutta vahvasti ISO 22000:een pohjautuva elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmä, jonka on kehittänyt The Foundation for Food Safety Certification. Sertifikaatti on Global Food Safety Initiativin hyväksymä. FSSC alkaa lukumäärällisesti olla Suomessa yleisin käytössä oleva elintarviketurvallisuuden standardi.
Valvonnassa kannattaakin ehdottomasti hyödyntää auditoinneilla, johdon katselmuksissa ja jäljitettävyystesteissä syntyvää materiaalia. Auditoinneista ja –menetelmistä on myös valvojilla paljon opittavaa ja hyödynnettävää. Tämän totesimme näitä kahta järjestelmää vertailevassa Maaseutuviraston rahoittamassa hankkeessamme.
Kaikkien alojen auditointiperiaatteet ja ohjeet löytyvät standardista 19011. Standardissa määritellään myös mm auditoijien pätevyys ja riippumattomuus. ISO 9000 taas määrittelee laadunhallinnan ja -järjestelmien peruskäsitteet ja terminologian. Kaikkia näitä standardeja voi tilata esimerkiksi SFS-verkkokaupasta.
Uusittu ISO 9001
Standardia 9001 käytetään, kun tarkoituksena on rakentaa järjestelmä, joka antaa luottamusta tuotteen tai palvelun vaatimustenmukaisuudesta.
Sen perusrakenteeseen kuuluvat mm johdon vastuu, resurssien ja prosessien hallinta sekä mittaaminen, analysointi ja parantaminen (sisältäen auditoinnit, prosessien valvonnan ja jatkuvan parantamisen).
ISO 9001 koki vuonna 2015 suuria muutoksia. Suurin syy muutoksiin oli muuttunut yhteiskunta tarpeineen. Standardista haluttiin tehdä entistä paremmin palveluorganisaatioihin soveltuva.
Standardissa uusittiin seuraavia asioita
Standardit käyttöön
LaatuNet ja auditointijärjestelmämme perustuvat hyvin pitkälle näihin loistaviin standardeihin, niiden parhaat palat hyödyntäen. Toisaalta laatujärjestelmästä on jätetty pois varsinaisen sertifioinnin edellyttämät, paikoin raskaat menettelyt, jotta systeemi saadaan pidettyä kevyenä ja virtaviivaisena.
Tampere-talo. Kuva:Laura Vanzo, Visit Tampere Oy kuvapankki.
Järjestämme myös huhtikuussa Tampereella koulutuspäivän, jossa käydään läpi tarkemmin mm elintarvikealan standardeja ja sertifiointiprosessia. Hankkeemme loppuraportista saat myös kattavan vertailun ISO 22 000 -standardin ja laitosasetuksen välillä.
Ota siis meihin yhteyttä tai ilmoittaudu mukaan koulutuspäivään. Laadunhallinta ja standardit ovat mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen maailma!
Outi Lepistö
Kirjoittaja on laadunhallinnasta innostunut ympäristöterveydenhuollon asiantuntija ja LaatuNetin kehittäjä
Laatuihottumaako?
/in blogi /by EnviroVetLaadunhallinta jo pelkkänä sanana aiheuttaa monelle henkistä allergiaa. Ihottumaa pahentavat kaikkialla sekavasti vilisevät standardit, leanit ja sertifikaatit. Mihin ihmeeseen laadunhallintaa oikein tarvitaan? Kaikkihan me teemme laadukasta työtä, miksi se pitää erikseen osoittaa? Eikö riitä, että ohjeet on laadittu ja säilytetään visusti yhteisellä asemalla?
Nykypäivänä tämä ei enää riitä eikä laadunhallintaa voi kuitata pelkällä laatujärjestelmällä. Asiakkaat, sidosryhmät, maksajat ja kuntalaiset haluavat oikeutetusti tietää, mitä todella tapahtuu ja millä toiminnan järkevyyttä, laatua ja osaamista mitataan. Saanko sitä mitä tilaan? Kuka vastaa laadusta? Viranomaisenkaan työ ei enää ole vapaasti oman yksikön kesken päätettävissä vaan tulokset on alistettava avoimelle arvioinnille.
Hyödyt esiin
Jos laadunhallinta aiheuttaa enemmän tuskaa kuin iloa, on siitä jäänyt jotain oleellista ymmärtämättä. Laadunhallinnan nimittäin pitäisi olla kaiken toiminnan kulmakivi, tuki ja selkäranka. Toimiva laadunhallinta lisää luottamusta ja uskottavuutta. Se jos mikä tuo turvan erimielisyyksissä, reklamaatioissa ja muissa epäselvyyksissä.
Arkityössä usein unohdamme, että laadukkaalla toiminnalla voimme jopa pelastaa ihmishenkiä ja vähintäänkin estää vakavia, joskus palautumattomiakin sairauksia.
Juhlapuheista huolimatta arkipäivässä jäämme usein sille kuuluisalle mukavuusalueelle. Siksi tarkkaan säädellyssä viranomaistoiminnassakin tarvitaan laatuun liittyviä tavoitteita, mittareita ja niiden seurantaa. Parhaiten nimittäin jaksetaan organisaatioissa, joissa laadunhallinta on kunnossa ja toimii myös arkipäivän tasolla. Tämän olemme käytännössä havainneet viime vuosien auditointikierroksilla.
Asiakas ensin?
Uusittu ISO 9001, johtamisen ja laadunhallinnan standardi, korostaa asiakkaiden ja sidosryhmien tarpeiden ja odotusten analysointia ja ymmärtämistä. Voidaankin pohtia, ketkä kaikki ovat ympäristöterveydenhuollon asiakkaita ja sidosryhmiä? Perinteisen listauksen lisäksi on hyvä muistaa, että jokaisen organisaation tärkein asiakas ja voimavara on hyvinvoiva henkilökunta.
Kivempaa olisi vaan tehdä niin kuin aina ennenkin. Molempiin vaivoihin parhaita lääkkeitä ovat avoimuus, tiedotus sekä johdon tuki ja esimerkki. Kun kokemus karttuu, epäluulokin hälvenee.
LaatuNet pyrkii tarjoamaan helpot työkalut näihin vaivoihin poimimalla parhaat palat niin standardeista kuin koko laadunhallinnastakin. Tehdään yhdessä laadusta vaivan sijaan voimavara!
Outi Lepistö
Kirjoittaja on laadunhallinnasta innostunut ympäristöterveydenhuollon asiantuntija ja LaatuNetin kehittäjä
Jos haluat tilata Laatunet-uutiskirjeen, ilmoita sähköpostiosoitteesi osoitteeseen info@envirovet.fi