Laatunet-blogi
Yhteystiedot
- +358 50 563 6966
- +358 50 567 9697
info (a) envirovet.fi - Jorvas Hi-tech Center
Hirsalantie 11
02420 Jorvas
YHTEYSTIEDOT
- Prålsbackantie 96
- 10160 Degerby
Envirovet – Public Health Professionals
- Y-tunnus 2607933-5
- Sähköiset laskut: verkkolaskutusosoite FI4813303000131949, operaattoritunnus NDEAFIHH
One Health – ympäristöterveys yhteisellä asialla mikrobilääkeresistenssin torjunnassa
/in blogi, LaatuNet /by EnviroVetEnnusteiden mukaan moniresistenttien bakteerien aiheuttamiin infektioihin kuolee muutaman vuosikymmenen kuluttua enemmän ihmisiä kuin tänä päivänä syöpätauteihin.
Tieto on pysäyttävä. Tulevaisuudessa edessämme voi olla tilanteita, joissa tuntemamme henkilö kuolee tavanomaiseen infektioon sen vuoksi, ettei tautiin ole tehokasta lääkettä. Toisaalta voimme myös itse sairastua henkeä uhkaavaan infektioon. Yhä useammin ollaan myös tilanteessa, jossa potilas menetetään tehokkaan hoidon puutteessa.
Mikrobilääkeresistenssiä verrataan ilmastonmuutokseen
Mikrobilääkeresistenssiä verrataan ilmastonmuutokseen, sillä sen esiintyminen lisääntyy bakteereissa kaikkialla maailmassa, kaiken aikaa. Vertaus ilmastonmuutokseen on osuva myös siksi, että ilmiö on luonnollinen – bakteereilla arvellaan esiintyneen resistenssiä kautta historian.
Viimeisen sadan vuoden aikana käyttöönotetut mikrobilääkkeet ovat kuitenkin saaneet aikaan valtavan kiihtymisen resistenssin kehityksessä. Vaikka resistenssitilanne on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa edelleen moniin maihin verrattuna maltillinen, on kehityssuunta täälläkin epäsuotuisa. Matkailun, eläinten ja elintarvikkeiden myötä bakteerit leviävät maasta toiseen.
Resistenttien bakteereiden osuus vaihtelee maittain ja on yhteydessä mikrobilääkkeiden käyttöön kyseisessä maassa. Mikrobilääkkeiden käyttö ei kuitenkaan ole ainoa resistenssin esiintymistä lisäävä tekijä, vaan maailmanlaajuisesti lisääntyvän resistenssin taustalla on myös muita tekijöitä kuten maan sanitaatiotilanne ja korruptioaste.
Eläinlääkintähuolto kaikilla sektoreilla on siis tärkeää resistenssin torjunnassa; niin maltillinen mikrobilääkintä kuin toimiva ympäristöterveydenhuolto ovat tärkeitä.
One Health on tapa katsoa asioita yli lajirajojen
One Health- käsite sisältää ajatuksen, jonka mukaan ihmisten ja eläinten terveys on yhteydessä toisiinsa sekä ympäristöön, jossa ne elävät. Useat ihmisten taudinaiheuttajat ovat peräisin eläimiltä ja tarttuvat kontaktissa eläimiin tai välillisesti esimerkiksi elintarvikkeiden tai juomaveden välityksellä.
One Health-käsite on noussut tärkeään rooliin myös mikrobilääkeresistenssin torjunnassa.
Resistenttejä bakteereita tavataan niin elintarviketuotantoeläimillä, lemmikkieläimillä kuin toisinaan myös luonnoneläimillä. Huomio kiinnittyy eläinten ja ihmisten lisäksi myös kasveissa, maaperässä ja vesistöissä tavattaviin bakteereihin, jotka voivat toimia resistenssigeenien välittäjänä harmittomien bakteerien ja tautia aiheuttavien bakteerien välillä.
Tarvitsemme lisää tietoa mikrobilääkeresistenssistä One Health- näkökulmasta
Vuoden 2016 Eurobarometrikyselyssä selvitettiin EU-kansalaisten tietoja mikrobilääkkeistä ja mikrobilääkeresistenssistä. Suomalaisten tietämyksen aiheesta todettiin olevan eurooppalaisittain huippuluokkaa. Osaavana kansana suomalaiset erottuivat kyselyssä myös sillä, että keskimääräistä useampi kaipasi tietoa muun muassa mikrobilääkeresistenssin syntyyn vaikuttavista tekijöistä ihmisten, eläinten ja ympäristön välillä. One Health- aihe siis kiinnostaa suomalaisia, ja siitä tulisi olla tarjolla lisää tietoa.
Tiedontarpeeseen vastaaminen onkin tärkeä keino resistenssin torjunnassa. Tarvitaan paljon tutkimustietoa mikrobilääkeresistenssin synnystä ja leviämisestä sekä sen torjunnasta. Lisätietoa tarvitaan niin ihmisissä, eläimissä kuin elintarvikkeissa esiintyvistä resistenteistä bakteereista ja leviämisen torjuntakeinoista. Myös ympäristön roolista resistenssin synnyssä tarvitaan lisää tietoa: mikä on ympäristöön kuuluvaa, luonnollista resistenssiä ja mikä taas hankittua, lääkeaineiden liikakäytön aiheuttamaa resistenssiä? Lääkeaineiden luontoon päätymisestä tarvitaan yhteiskunnassamme niin ikään lisää tietoa, jotta torjuntatoimia voidaan rakentaa.
Eduskuntavaaliteemaksi mikrobilääkeresistenssin torjunta?
Eduskuntavaalit ovat tulossa, ja erilaiset yhteiskuntaa puhuttavat teemat nousevat keskusteluun.
Meidän tulisi rohkaista ehdokkaita mukaan keskusteluun mikrobilääkeresistenssin torjunnasta kysyen, kuinka Suomi varautuu tulevaisuuden uhkakuviin mikrobilääkeresistenssin saralla? Miten panostamme kansalliseen torjuntaan, entä mikä on kansainvälinen roolimme? Mikä rooli tulevaisuudessa on ympäristöterveydenhuollolla ja mikrobilääkeresistenssin torjunnalla?
Ennaltaehkäisevä työ jää usein piiloon, mutta esimerkiksi mikrobilääkeresistenssin torjunnassa maksaa varmasti itsensä takaisin. Kannustetaan ehdokkaita siis ottamaan teemaksi myös ympäristöterveys!
Annamari Heikinheimo
Kirjoittaja toimii yliopistonlehtorina eläinlääketieteellisen tiedekunnan Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolla ja tekee tutkimusta liittyen zoonoottiseen mikrobilääkeresistenssiin. Tutkimusryhmän nettisivut: https://www.helsinki.fi/en/researchgroups/zoonotic-antimicrobial-resistance
Aiheesta lisää:
Varmistetusta laadusta jatkuvaan parantamiseen
/in blogi /by EnviroVetKuva: Marja-Liisa Ponsila
Vanhusten hoidon onneton tila on monien huolena keväällä 2019, muutamia kuukausia ennen eduskuntavaaleja. Laiminlyönnit eli epäonnistuminen lainsäädännön perusvaatimusten täyttämisessä on haitallista yrityksille ja hengenvaara asiakkaille.
Epäonnistumisella on myös poliittisia seuraamuksia: hallituksen ajama maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kamppailee eduskunnassa läpimenostaan. Huolta lisää se, että Valviran silmätikuksi päätyneillä vanhusten hoivayrityksillä on laatujärjestelmä, joka on auditoitu hyväksytysti.
Hallituksessa ja eduskunnassa haetaan kuumeisesti selkeitä ehdotuksia, joilla tilannetta voitaisiin parantaa ja ripeästä tilanteen hallinnasta voitaisiin vielä viestiä kansalaisille ymmärrettävästi. Yksi ehdotuksista on lainsäädäntöön kirjattava hoitajamitoitus ja toinen lisärahoitus vanhusten hoitoon.
Ministeri keskustelee yritysten edustajien kanssa ”vakavasti”. Vakavuudella on perusteensa, ovathan hoivayritykset haastaneet suosituksiin perustuvia, valvontapäätöksiin kirjattuja hoitajamitoituksia hallinto-oikeuksissa. Mitoitusta monimutkaisemmat vaihtoehdot eivät herätä kovinkaan suurta luottamusta juuri tällä hetkellä, kuten puoluejohtaja Orpo on päätynyt havaitsemaan.
Omaa vai viranomaisvalvontaa?
Viranomaisvalvonnan isännän roolia vannotaan jopa elintarvikelain muutosehdotuksen käsittelyn yhteydessä, vaikka omavalvonnalla on ollut lakiperusta jo vuosikymmenen ja kokemukset ovat myönteisiä. Asennemuutos julkisessa keskustelussa ei ole suuri ihme, kun Valvira joutuu tekemään päätöksiä alan suuryritysten Attendon ja EsperiCaren toimipaikkojen toiminnan lopettamisesta. Mitä tästä pitäisi ajatella? Miksi auditoitu laatu ei riittänytkään?
Kaikesta hurskastelusta huolimatta on selvää, että pelkin viranomaistoimin ei saada varmistettua sen enempää lainsäädännön vaatimusten täyttymistä kuin tuotteiden tai palveluiden laadun ylläpitämistäkään.
Organisaation laadun ulkoistaminen viranomaisille on lähinnä itsepetos, se ei yksinkertaisesti toimi. Lisäksi kokemuksemme mm. eläinten hyvinvoinnin viranomaisvalvonnasta osoittavat, että pelkällä valvontaresurssien lisäyksellä ei onnistuta parantamaan vaikuttavuutta, eläinten hyvinvoinnin parantumista, tai ainakin vaikuttavuuden lisäys on erinomaisen kallista.
Mitä laatu edellyttää?
Teoreettisesti tarkasteltuna laadun ylläpitäminen edellyttää kirjattuja ja julkilausuttuja kriteereitä, joihin toimija sitoutuu. Laatujärjestelmän avulla osoitetaan, että kriteerit täyttyvät. Kriteerit muodostetaan parhaimmassa tapauksessa asiakkaiden tarpeiden mukaisesti, kuitenkin niin, että lainsäädännön noudattaminen on aina osa vaatimuksia.
Omavalvonta on alkeellinen muoto laatujärjestelmästä, koska se sisältää vain tuon viimemainitun, lainsäädännön vaatimukset. Tarkastelussa on aina tuotteen tai palvelun laatu, mutta kyky tuottaa tavoiteltavaa laatua, eli yrityksen toiminta, on osa tarkastelutehtävää. Laatua ylläpidetään siis kirjallisesti, järjestelmällisesti ja julkisesti. Kriteerit koskevat sekä tuotteita, palveluja että toimintaa.
Professori Timo Hirvi, Mittatekniikan keskuksen entinen ylijohtaja pohtii Helsingin Sanomien kirjoituksessaan 2.2.2019 laadun mittaamisen ja julkisen tilaajaosaamisen puutteita. Hirven päähuomio kiinnittyy siihen, että suomalaisissa yrityksissä panostukset laadun hallintaan ovat poikkeuksellisen vaatimattomat kilpailijamaihin verrattuna.
Lähtökohtana vaatimuksenmukaisuus
Laatujärjestelmän sisäänrakennettu toimintatapa on vaatimuksenmukaisuuden varmistaminen, katseen suuntaaminen taaksepäin. Monella toimialalla on kultaisia sääntöjä ja hyviä käytäntöjä, meillä elintarvikealalla oikein viranomaisen vahvistamia hyvän hygieniakäytännön oppaita. Näitä on kirjattu osaksi omavalvontaa ja laatujärjestelmiä. Jos laatujärjestelmästä huolimatta epäonnistutaan, herää kysymys onko laadun vaatimukset eli kriteerit asetettu oikein, edes täyttämään lainsäädännön vähimmäisvaatimukset.
Organisaation toiminnan laadun varmistamiseen eli prosessien toiminnan tehostamiseen on olemassa hyviä menettelytapoja. Yksi suosituimmista ja ymmärrettävimmistä on Lean-toiminta, jossa prosessien kuvauksesta lähtien yksinkertaistetaan ja ”suoristetaan” organisaation työ- ja vaikuttavuusprosesseja. Mutta tällöinkin on kyse vain sovitun laadun tuottamisesta, toki aiempaa tehokkaammin.
Hyvät tulokset auditoinneista ja akkreditoinneista sekä eteneminen prosessien yksinkertaistamisessa voivat tuudittaa organisaation päättelemään, että asiat ovat järjestyksessä. Toinen virheemme on tällöin se, että emme havaitse sitä, että asiat ovat järjestyksessä vain suhteessa asetettuihin kriteereihin. Ja itse kriteerit voivat olla metsässä.
Ratkaisuna jatkuva parantaminen
Peräänkuulutan jatkuvaa parantamista ja tässä erityisesti organisaation asiakkaiden tarpeiden kuulemista. Ei ole vaikea havaita, että jatkuva parantaminen liittyy tiukasti laatutyön perheeseen. Demingin laatuympyrä eli Plan-Do-Check-Act -sykli on tuttu kaikille, jotka ovat päätyneet työskentelemään elintarvikevalvonnan valtakunnallisen monivuotisen valvontasuunnitelman parissa. PDCA-sykli ohjaa meidät suunnittelemaan toimintamme, mittaamaan, arvioimaan mittaustuloksia ja korjaamaan toimintaamme arviointien perusteella yhä uudestaan ja uudestaan. Ja valmiita, tarpeeksi laadukkaita ei olla koskaan.
Kun tähän laadun parantamisen kohoavaan spiraaliin otetaan mukaan asiakkaiden toiveet ja erityisesti tarpeet, huolellinen asiakkaiden prosessien ja tavoitteiden tunnistaminen ja halu auttaa asiakkaita menestymään, on menestysresepti koossa.
Työsuojelun ja erityisesti ydinvoimaloiden rakentamisen työsuojelun valvonnan yhteydessä tarkastelun ensimmäinen kohde on turvallisuuskulttuuri. Jos asenne ei ole kunnossa, on turha rypistellä myöskään pikkuseikkojen kanssa. Jos taas asenne on kunnossa, työturvallisuusvelvollisuus edistää yritystä hyödyttäviä ja kustannuksia alentavia toimintatapoja.
Analogisesti elintarvikevalvonnalta ja sen asiakkailta voidaan odottaa laatukulttuuria, halua parantaa toimintaa jatkuvasti. Sinne siis, kohti rikasta laatukulttuuria.
Matti Aho
10.2.2019
Kirjoittaja on pääjohtaja emeritus (Evira) ja kokenut elintarviketurvallisuuden kehittäjä
Laatutyölle on tarvetta eläinlääkintähuollossa
/in blogi, LaatuNet /by EnviroVetEläinlääkintähuolto on kokonaisuus, joka muodostuu eläinlääkäripalveluiden järjestämisestä, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä alkutuotannon elintarviketurvallisuuden valvonnasta.
Eläinlääkintähuolto osana ympäristöterveydenhuoltoa suojelee ihmisten ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia ehkäisemällä tarttuvia tauteja sekä varmistamalla kiireellisen eläinlääkärinavun saatavuuden kaikkialla Suomessa kaikille eläinlajeille vuorokauden ympäri. Hyvin saatavilla olevat eläinlääkäripalvelut ovat ennaltaehkäisevää eläinsuojelu- ja eläintautivalvontaa.
Turvaa ihmisille ja eläimille
Toimivan eläinlääkintähuollon turvin eläintautitapaukset havaitaan ajoissa ja niiden torjuntatoimet voidaan käynnistää saman tien. Taudinaiheuttajista suurin osa on eläimille ja ihmisille yhteisiä, joten eläinlääkintähuollon järjestäminen turvaa myös ihmisten terveyttä. Eläintautitilanne voi muuttua Suomessa nopeasti ilmastonmuutoksen ja ihmisten, eläinten sekä elintarvikkeiden lisääntyvän liikkuvuuden vuoksi, joten järjestelmä on syytä pitää kunnossa, kun järjestäjätahot tulevissa muutoksissa vaihtuvat.
Maakuntauudistuksen mahdollisesti toteutuessa eläintautivalvonnan järjestäminen muuttuu ja yhtenäisten toimintamallien varmistamiseen täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Eläintautien ehkäisyssä ollaan paljon vartijoina niin ihmisten ja eläinten terveyden kuin kotieläintuotannon kannattavuuden ja elintarvikeviennin sujuvuuden näkökulmasta.
Eläinten hyvinvointi edellä
Eläinsuojeluvalvonnan yhteiskunnallinen merkitys on kasvanut viime vuosina ja samaa vauhtia ovat lisääntyneet eläinsuojeluvalvonnan tarve ja suoritteiden määrä. Suurimmalla osalla alueista eläinten hyvinvoinnin valvontaa tekevät siihen perehtyneet valvontaeläinlääkärit. Joillain alueilla taas kunnalliset praktikkoeläinlääkärit hoitavat valvonnan potilastyön ohessa.
Eläinten hyvinvoinnin valvontaa on keskusviranomaisesta ohjattu hyvin väljästi.
Valvojan johtopäätösten ja valvontamenettelyjen tulee perustua eläimen terveyden ja hyvinvoinnin arviointiin sekä yhteisiin linjauksiin käytettävistä pakkokeinoista.
Eläinlääkäripalvelut ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana valtavasti. Mahdollisuudet erityisesti lemmikkien ja hevosten hoitoon ovat hyvin edistyksellisiä, ja osa omistajista haluaa hyödyntää nämä mahdollisuudet täysimääräisesti. Kotieläinten terveydenhuoltotyö on Suomessa laajaa ja yhdenmukaista kansallisten eläinten terveydenhuolto-ohjelmien ansiosta.
Moninaista palvelua
Suomi on hyvin vaihteleva maa eläinlääkintähuollon näkökulmasta ja eläinlääkäripalvelun järjestäminen on hyvin moninaista. Kasvukeskuksissa eläinlääkäripalvelut ovat suurelta osin yksityisten palveluntuottajien tarjoamia, mutta kunta kantaa kuitenkin vastuun eläinlääkäripäivystyksen järjestämisestä. Suurin osa yhteistoiminta-alueista tuottaa palvelun itse, mutta ostopalvelua käytetään jonkin verran erityisesti päivystykseen.
Kunnallinen eläinlääkäripalvelu rajoittuu suurimmassa osassa alueista peruseläinlääkäripalveluihin, eli ilman monipuolista välineistöä tehtäviin perustoimenpiteisiin ja ennaltaehkäisevään työhön.
Palvelu tuotetaan pääasiassa melko vaatimattomasti varustelluilla vastaanotoilla, vaikka hyvin varusteltuja kunnallisia vastaanottojakin löytyy. Hyvin varustellut kunnalliset vastaanotot ovat siellä, missä on paljon yksityisiä toimijoita ja monipuolista palvelutarjontaan päiväaikaan, sillä päiväaikainen tarjonta luo tietyn odotuksen myös päivystysaikaisen palvelun tasolle. Vaatimattomimmin varustellut vastaanotot ovat alueilla, joissa ei ole juurikaan yksityistä palvelutarjontaa. Vaihtelee huomattavasti alueittain millaisiin eläinlääkinnällisiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä erityisesti päivystyksessä. Usein rajoittavana tekijänä on myös asiakkaan taloudellinen tilanne.
Asiakaspalvelun haasteet
Tarjolla olevien eläinlääkäripalvelujen kirjo on hyvin laaja, ja asiakkaan on välillä vaikea tietää, minne potilaan kanssa pitäisi hakeutua.
Asiakkaan tulisi saada tietää, mitä tietty toimenpide sisältää ja miksi.
Tarvitaan myös ohjeistusta hoidon vähimmäistasolle ja hyville hoitokäytännöille, jotta tietty toimenpide sisältäisi samat asiat niin eri eläinlääkärien suorittamana kuin eri toimipisteissäkin. Yhtenäinen valtakunnallinen koodisto diagnooseille ja hoidoille olisi hyvä pohja yhteneville hoitokäytännöille.
Koko eläinlääkintähuollon laatutyölle on siis tarvetta, jotta voidaan turvata kaikille eläimille hyvä hoito ja varmistaa yhdenmukaisella valvonnalla eläinten terveys, hyvinvointi ja elintarvikkeiden turvallisuus.
Päivi Lahti
Kirjoittaja on Suomen Eläinlääkäriliiton puheenjohtaja
“Milloin vaan voi tapahtua mitä vaan”
/in blogi, LaatuNet /by EnviroVetKansa muistaa hänen kasvonsa Nokian vuoden 2007 vesikriisistä. Pirtevan – Pirkkalan ympäristöterveydenhuollon yksikön – ympäristöterveyspäällikkönä hänen tehtävänsä oli jäljittää ja hoitaa traagisen onnettomuuden seuraukset. Nokian kaupunki kuului Pirtevan toimialueeseen.
Envirovet Oy:n omistaja Outi Lepistö kiiruhtaa haastatteluun toimistoltaan Kirkkonummelta. Stereotypia kireästä, kelloa vilkuilevasta yritysjohtajasta murtuu pian. Lepistö ei olekaan yrittäjä siksi, että se olisi hänellä erityisemmin verissä vaan yksinkertaisesti siksi, että ympäristöterveydenhuollon laatujärjestelmiin keskittyviä työpaikkoja on Suomessa vähän.
Lepistön yritys Envirovet Oy on kehittänyt muun muassa digitaalisen laadunvalvontajärjestelmän, jonka asiakkaina ovat niin Evira kuin monet ministeriöt ja julkishallinnon toimijat.
Lepistö suhtautuu laadunvalvontaan tutkijan intohimolla, tarkkuudella – ja paljon kokeneen ammattilaisen huumorilla.
– Jonkun pitää olla se ikävä ihminen, hän naurahtaa.
Envirovet Oy sai hiljan yhteiskunnallisen yrityksen merkin, mikä on Lepistölle tärkeää: hänen ammatillinen motivaattorinsa on aina ollut hyödyn tuottaminen yhteiskunnalle.
Väitöskirja tuki yrittäjäksi ryhtymistä
Siemenet yrittäjyyteen kylvettiin jo väitöskirjan valmisteluaikana. Outi Lepistön väitöskirja ”Hyvän hallinnon periaate ympäristöterveydenhuollon pakkokeinomenettelyssä” oli poikkitieteellisyydessään eläinlääketieteen alalla poikkeuksellinen.
Eläinlääketieteessä tehdään harvoin monografiaväitöskirjoja, vielä harvemmin juridiikkaa ja hallintotiedettä yhdisteleviä. Valmistuttuaan kirjasta tuli uusia uria aukova. Eläinlääkäriliitto osti sen oikeudet ja sitä on käytetty kunnissa alan käsikirjana.
Vuonna 2008 valmistuneen väitöskirjan löydökset ovat yhä ajankohtaisia ja paikkansapitäviä – tässä tapauksessa valitettavasti.
Tutkimuksessa analysoitiin sekä suomalaista oikeuskäytäntöä ympäristöterveydenhuollon pakkokeinomenettelyn osalta sekä yli 200 kunnan ja valtion virkaeläinlääkärin tekemää pakkokeinopäätöstä erityisesti toimijoiden oikeusturvan toteutumisen ja pakkokeinomenettelyn vaikuttavuuden kannalta. Tulokset osoittivat, että asianosaisten oikeusturva toteutui paikoin erittäin heikosti. Päätösten perusteluissa oli virheitä ja puutteita ja käytännöt vaihtelivat merkittävästi kunnittain.
– Nyt, kun pidän aiheesta koulutuksia, huomaan, että kunnissa kärsitään samoista ongelmista ja hankaluuksista. Juristeja on liian vähän ja malleja ja ohjeistuksia on huonosti saatavilla.
Lepistö alkoi kirjoittaa väitöskirjaansa työelämän tarpeen pohjalta. Työskennellessään tarkastuseläinlääkärinä Säkylässä hän joutui itse käyttämään pakkokeinoja ja havaitsi kaiken niihin liittyvän juridisen epävarmuuden.
Samaan aikaan Lepistö teki ympäristöterveydenhuollon erikoiseläinlääkärin opintoja. Aiheesta kiinnostuneena Lepistö lähetti kuntiin aineistopyyntöjä pakkokeinoista. Materiaalia kertyi niin paljon, että Lepistö kääntyi erikoistumisopintojensa ohjaajan puoleen hämmentyneenä.
– Ei kun väitöskirjaa tekemään, totesi ohjaaja.
Lepistö otti oheen lisää opintoja muun muassa hallintotieteen alalta. Onnenpotku oli myös ohjaaja: professori Kauko Heuru ymmärsi aiheen tärkeyden – bonuksena professorin eläinlääkäripuoliso.
– En olisi keneltäkään muulta saanut sellaista ohjausta, kiittelee Lepistö.
Nokian vesikriisi lähtemätön kokemus
Ennen yrittäjyyttä ja väitöskirjaa Outi Lepistö ehti tehdä varsin monipuolisia eläinlääkärin töitä. Tehtyään aluksi kliinisiä töitä eläinten parissa Lepistö hakeutui Mäntsälään ympäristöterveydenhuollon johtajaksi. Työ kiinnosti, sillä eläinlääketieteen opinnoissa on paljon mikrobiologiaa, toksikologiaa ja epidemiologiaa, jotka pätevöittävät monenlaiseen. Suuri osa ihmistenkin sairauksista on eläinperäisiä zoonooseja.
Mäntsälästä Lepistö meni vuodeksi merivoimien eläinlääkäriksi, hoitaen sielläkin ympäristöterveyskysymyksiä sisäilmasta maa-alueiden pilaantumiseen.
Seuraavaksi toiveena oli työpaikka maaseudulla, syynä kasvanut perhe. Lepistö siirtyi Satakuntaan tarkastuseläinlääkäriksi. Työ oli käytännössä valvontaeläinlääkärin tehtävä kolmessa eri teurastamossa. Tässä työssä pakkokeinomenettelyt tulivat tutuiksi: uran varrelle sattui vakavia, tuomion saaneita tapauksia.
– Työskentely-ympäristö oli muutenkin karu: kylmää, märkää, meluisaa, ja työ alkoi aamuyöstä. Ja onhan teurastamon perustehtävä eläinten tappamista – James Herriot –tyyppiset idylliset eläinlääkärivisiot ovat siitä kaukana, Lepistö muistelee.
Työ kuitenkin toimi perustana väitöskirjalle. Eivätkä Säkylän haasteet olleet kovinkaan hurjia verrattuna siihen, mitä Lepistön eteen tuli hänen seuraavassa tehtävässään Pirtevan, kuuden kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontayksikön, ympäristöterveyspäällikkönä.
– Ympäristöterveyspäällikön titteli kuulosti hirveän tylsältä. Hain kuitenkin työtä ja tulin valituksi. Tylsää se ei todellakaan ollut, Lepistö hymyilee.
Vesikriisin kasvot
Nokian vuoden 2007 vesikriisi yllätti mittakaavallaan kaikki. Noin 400 000 litraa kiintoaineksesta puhdistettua jätevettä sekoittui kaupungin juomaveteen inhimillisen virheen seurauksena, aiheuttaen tuhansien sairastumisen, kolme kuolemaa sekä viikkokausien juomakiellon kaupungin veteen. Viranomaisvalvonnasta vastaavana päällikkönä kriisi työllisti Outi Lepistöä yötä päivää. Lepistö myös antoi kriisille kasvot.
Tänäkin päivänä ihmiset saattavat tunnistaa hänet kadulla. Lepistö oli median käytettävissä, antoi kaiken tiedon, ja myös hörppäsi ensimmäiset kulaukset uudelleen avatusta vesihanasta.
– Kyse oli uskomattomasta määrästä onnettomia yhteensattumia. Kriisin mittasuhteet yllättivät, ei sitä aluksi kukaan tajunnut.
Kriisi myös muutti Lepistön oman maailmankuvan.
– Tajusin, että milloin vain voi tapahtua mitä vain. Varautuminen ei ole hätävarjelun liioittelua. Valmiutta pitää ylläpitää ja tilanteita myös harjoitella.
Historiallinen vesikriisi sai luonnollisesti myös ministeriön liikkeelle. Toimenpideohjelmia laadittiin.
Lepistö myös oli tiukkana. Vaikka puhtaita vesinäytteitä jo annettiin, hän ei antanut lupaa alkaa käyttää kunnan vettä ennen kuin kaikki liitokset ja pienimmätkin riskitekijät oli moneen kertaan tarkistettu. – Silloinkin olin se ikävä ihminen, Lepistö naurahtaa.
Lepistön ansiot vesikriisin hoitamisessa eivät jääneet huomiotta. Hänet muun muassa valittiin vuoden eläinlääkäriksi vuonna 2009.
Vesikriisin jälkeen Lepistö kiinnostui laadunhallinnasta. Hän kouluttautui ISO-pääauditoijaksi ja teki laatutyötä työn ohessa. Vuonna 2014 hän jäi Pirtevasta vuorotteluvapaalle, jonka aikana kypsyi ajatus jäädä kokonaan Envirovet Oy:ta johtamaan.
Outi Lepistöllä on tutkijan mielenlaatu. Ympäristöterveydenhuollon laadunvalvontaan pätee sama, kuin väitöstyöhön tai vaikkapa Nokian vesikriisin hoitamiseen: asiantuntijalla on asiantuntijan vastuu – tänäkin aikana, kun tiedettä ja tieteellistä tietoa usein aliarvioidaan.
– Meneillään oleva norminpurku on johtanut siihen, että meillä on muun muassa tietyissä elintarvikehygienian kysymyksissä höllemmät normit kuin Itä-Euroopassa.
Lepistön yritys tarjoaakin elintarviketurvallisuuden opintokokonaisuuksia ja varsin tiukkoja auditointeja.
– Ympäristöterveydenhuollon laiminlyönnit voivat johtaa valtavaan inhimilliseen kärsimykseen. Asiantuntijoiden on sanottava se ääneen ja nostettava turvamarginaalit riittävän korkealle.
-Siksi tarkastelen tietokantoja myös siitä näkökulmasta, että ne voivat vääristellä kokonaisuutta, hän jatkaa.
Lapsuuden haaveammatti on vienyt Outi Lepistön pitkälle. Jääkö eläinlääkärin työlle enää lainkaan aikaa?
– Kliininen työ kehittyy nopeasti ja sitä pitäisi seurata jatkuvasti. Se ei ole ollut minulle mahdollista. Joudun tyytymään naapuruston kissojen ja koirien rokottamiseen, Lepistö hymyilee.
Suomalaisen ympäristöterveydenhuollon laadun kannalta varmasti hyvä niin.
Polemiikki 2/2018
teksti: Salla Nazarenko
kuvat: Merja Ojala
Nyt , yhdessä, yhteisellä sähköisellä alustalla!
/in blogi, LaatuNet /by EnviroVetKokemuksia LaatuNetistä
Vaihtoehtona tutkimme IMS-ohjelmistoa, joka on Liedon sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistoiminta-alueella ollut käytössä. Olen iloinen, että saimme tehdä valinnan omista lähtökohdistamme vaikkakin ymmärrän, että kunnan näkökulmasta yhdenmukaisille järjestelmille on olemassa hyviä perusteluja.
LaatuNet oli meille ainoa järkevä ratkaisu, pienellä toimialalla on tärkeätä yhdistää voimavarat ja osaaminen yli yhteistoiminta-alueiden. Kuitenkin LaatuNetinkin kanssa alku oli tahmeahko, mutta vähitellen ajatukset ovat meillä kirkastuneet ja laatuajattelu, tavoitteet ja tavoitteiden seuranta selkiytynyt.
Yksinkertaista mutta silti usein vaikeaa
Periaatteessahan asia on yksinkertainen, määritellään laadukkaan valvontatyön ominaisuudet ja asetetaan niille tavoitearvot, joita seurataan. Osa asioista on luonnollisesti helpommin ja konkreettisemmin mitattavia kuin toiset. Valvojat ja valmentajat ovat erilaisia ja niin ovat myös valmennettavat asiakkaamme. Asiakaspalvelun laadun määrittelemisessä meillä on opittavaa. Nykyiset asiakastyytyväisyyskyselyt ovat kuitenkin hyvä alku.
Olemme käyneet hyvää keskustelua mm. aiheesta: ”Sopiiko asiakaspalautteen kerääminen valvontatyöhön?”.
Vähitellen LaatuNetistä on tulossa luonnollinen osa toimintaympäristöämme. Olemme aloittaneet pienestä ja pala kerrallaan. Ensin kirjasimme LaatuNettiin sovitut käytännöt ja linjaukset. Sen jälkeen aloitimme poikkeamakirjanpidon ja poikkeamien sekä asiakaspalautteen säännöllisen käsittelyn. Syksyllä olemme tehneet sisäisiä auditointeja asunnontarkastusprosessiin sekä Oiva-tarkastuspöytäkirjojen ja todistusten aikatauluihin liittyen. Vielä on vuorossa johdon katselmus ja ensi vuonna aloitamme jälleen pitkästä aikaa tarkastajien kesken pariarvioinnit, sekä yksikön sisällä, että naapurivalvontayksiköiden kanssa.
Tavoitteena on tasapuolinen, laadukas ja yhdenmukainen valvonta
Tämä on ollut myös yksi maakuntauudistuksen valtakunnallinen tavoite. Ja vaikka maakuntauudistuksen toteutuminen näyttää päivä päivältä epävarmemmalta, samaa päämäärää kohti voimme silti kulkea.
LaatuNet on kehittynyt ja rakentunut matkan varrella käyttäjien kommenttien ja kokemusten pohjalta, aivan kuten oli tarkoituskin. Ajatus, että kaikkia ohjeita ei viedä LaatuNettiin vaan siellä viitataan valtakunnallisiin ohjeisiin, joita täydennetään omilla linjauksilla ja sovituilla tulkinnoilla, on järkevöittänyt rakennetta.
Edistystä on tapahtunut myös raportoinnin saralla.
Näin vältymme turhilta ja turhauttavilta työvaiheilta, päällekkäiseltä raportoinnilta sekä niiden aiheuttamilta versionhallinta- ja päivitysongelmilta.
Ryhtiä toimintaan ja työkaluja johtamiseen
Omassa valvontayksikössäni me olemme saaneet kaipaamamme ryhtiliikkeen omaan toimintaamme ja minä esimiehenä LaatuNetin kautta toimivan johtamista tukevan työkalun. Näen että tulevaisuudessa tarvitaan kuitenkin lisää rohkeutta tavoitteen asetteluun ja tähän liittyvää avointa vuoropuhelua sekä hyvien toimintatapojen jakamista käyttäjien kesken.
Muistetaan että yleensä sitä saa, mitä mittaa. Olemme nyt laatuasioiden suhteen hyvällä tiellä, teemme yhdessä oikeita asioita yhteisellä sähköisellä alustalla. Nyt, yhdessä, yhteisellä sähköisellä alustalla!
Liedossa 6.11.2018,
Johanna Mäkinen
Toimialajohtaja, Työsuojelupäällikkö(sisäilma)
Sisäilma-asiantuntija VTT-C-23247-38-17
Ympäristöterveyspalvelut
Kirjoittaja on sisäilman mukanaan viemä ympäristöterveyden esimies, joka tietää vähän paljosta mutta ottaa selvää tarpeen tullen
Ulkopuoliset asiantuntijat – uhka vai mahdollisuus?
/in blogi /by EnviroVetLaatuNetin uutiskirjeissä olemme kertoneet, että alamme tarjota elintarvikelain 36 § mukaisia valvonnan ulkopuolisia asiantuntijapalveluja. Miksi, on moni ehtinyt kysymään?
Tarve ja kysyntä tämänkaltaiselle toiminnalle on ollut olemassa jo vuosien ajan. Yksittäisiltä asiantuntijoilta ja konsulteilta on aika ajoin valvonnan palveluja jo ostettukin – minä itse mukaan lukien.
Eviran kotisivuilta löytyvällä lomakkeella homma on sujunut hyvin ja oman kokemukseni mukaan kaikki osapuolet ovat olleet enemmänkin kuin tyytyväisiä: tilaava valvontayksikkö on saanut nopeaa, yhdenmukaista ja toivottavasti myös asiantuntevaa palvelua, asiakkaat eli valvontakohteet uudet, tuoreet silmät, jotka kuitenkin katsovat koko aluetta samalla tavalla ja asiantuntija itse uudenlaisia kohteita, uutta näkemystä – ja uutta intoakin, kun kerrankin saa vapaasti keskittyä antamaan koko ammatillisen osaamisensa työhön ilman välillä suorastaan tylsistyttäviä ja loputtoman tuntuisia kirjaamisia, kokoustamisia ja kehittämisiä.
Omilta valvontayksikön esimiesvuosiltani muistelen myös suurella lämmöllä projekteja, joissa sijaisen tai virantäytön sijaan onkin ”ostettu” reipas valvoja tekemään tiivis paketti vaikkapa maidontuotantotilojen tai leipomojen tarkastuksia. Kun kaikki vakivirkaan tai sijaisuuteenkin liittyvä ”sälä” jää pois ja on lupa keskittyä vain tarkastuksiin ja niiden raportointiin, saadaan toimintaan kokonaan erilainen draivi ja tehokkuus. Jälleen kerran kaikki osapuolet suorastaan hyrisivät tyytyväisyyttä 🙂
Tätä erinomaista toimintatapaa haluamme nyt lähteä systemaattisesti laajentamaan niin, että tarpeisiin pystytään myös aidosti vastaamaan. Näemme myös, että palvelu sopii hyvin LaatuNet-laadunhallinnan palvelun kylkeen – tavoitteenamme kun on kaikin tavoin lisätä toimialan laatua.
Entten tentten maakuntauudistus
Maakuntauudistus ottaa askeleen eteen ja kaksi taakse. Siitä huolimatta työtä tehdään ja pyritään kaikin tavoin myös kehittämään.
Kun joitain vuosia sitten selvitimme ohjaavien ministeriöiden tilauksesta elintarvikevalvonnan mahdollista valtiollistamista, nousi jo tällöin esiin toive niin sanotuista maakunnallisista osaajista. Moni kaipasi sitä, että hankalan kohdetyypin (Huom. tyyppi ei tässä tarkoita toimijaa, vaikka joskus voisi niinkin olla 😉 ) ilmaantuessa omalle valvonta-alueelle sen voisikin hyvillä mielin delegoida jollekin, joka on jo valmiiksi perehtynyt – tai jopa aidosti kiinnostunut – juuri tämänkaltaisesta toiminnasta.
Tämän tyyppisten osaajien olemassaolo ei siis riipu organisaatiohimmelistä vaan käytännön tarpeista. Joitain valvontakohdetyyppejä kun ei vaan ole jokaisessa valvontayksikössä eikä siis myöskään niihin liittyviä linjauksia ja osaamista voi olla riittävästi joka puolella Suomea. Kahdella tai kolmella kohteella ei vielä linjata tai saada niin sanottuja valtakunnallisia silmiä.
Toisaalta taas monen valvojan erityisosaaminen ja kiinnostuksen kohde voi jäädä hyödyntämättä, jos osaamista käytetään vain oman alueen yhteen kohteeseen.
Tyhjäkäyntiä vai resurssipulaa?
Tehdessämme valvontayksiköiden auditointeja olemme törmänneet kerta toisensa jälkeen ilmiöön, jolle ei ole tahtonut löytyä selitystä.
Usein auditoinnin alussa organisaatiossa saatetaan olla siinä käsityksessä, että resurssit ovat todella alakantissa ja alhaiset tavoitteet ja toteumat johtuvat tästä. Kun laajaa auditointidataa käydään systemaattisesti läpi, aletaan usein kuitenkin huomata, että resurssit ovatkin keskimääräisellä tasolla ja ongelman ”juurisyy” siis jossain muualla.
Tulevilla auditoinneilla paneudumme edelleen tähän, mutta nopeana ja helppona ratkaisuna niissä tilanteissa, kun tarkastusryppäät syystä tai toisesta odottavat tekijäänsä, ulkopuolinen palvelu tarjoaa loistavan vaihtoehdon. Siinä kun ei tarvitse sitoutua pitkäaikaisiin sitoumuksiin, vaan ratkaisua voi vaikkapa vain lyhyesti kokeilla.
Nopealla laskelmalla myös äkkiä huomataan, että taloudellinen puoli ei tässä tule vastaan: tarkastusryppäistä saatavilla maksutuotoilla kyllä katetaan ostopalvelukin mennen tullen siinä missä virantäyttöön tai sijaisuuteen kuluvat summatkin.
Asiantuntijuus arvoonsa
Tärkeimpänä koko kuviossa on kuitenkin asiantuntijuus. Kaiken kiireen, paineen ja jatkuvien uudistusten, vaihtuvien linjausten ja ohjeiden ristipaineessa tämä osa-alue on ympäristöterveydenhuollossa kaikkein haavoittuvin. Siksi haluamme sitä kaikin tavoin tukea.
Jokainen, joka hetkeksi pysähtyy pohtimaan omaa uraansa, koulutustaan ja osaamistaan huomaa kyllä, että suurin osa kaikesta osaamisesta jää arkityön myllerryksessä hyödyntämättä. Valmiit taulukot, suoritemäärät ja tavoitetasot eivät suoranaisesti kannusta arvioimaan näytön vahvuutta, haitan todennäköisyyttä ja vakavuutta tai edes muistelemaan mikrobiologian perusteita keskellä tuotteille roiskuvia sulatusvesiä ja toimistolla odottavia tehtävälistoja.
Todennäköisesti jokainen alalla toimiva on kuitenkin alun perin halunnut juuri asiantuntemuksellaan auttaa: ihmisiä pysymään terveinä, noudattamaan lainsäädäntöä, toimimaan fiksusti, korjaamaan puutteet ja keskittymään tärkeimpiin asioihin.
Teoriasta käytäntöön
Käytännössä alkuvaiheessa kyseeseen tulevat ostopalveluna tehtävät tarkastukset, muu asiantuntijatyö sekä erilaiset valvontaprojektit. Mitään julkisen vallan käyttöä edellyttävää palveluun ei sisälly, joten toimivaltakysymykset eivät ole ajankohtaisia.
Niin sanotun asiantuntijapankin kerääminen on toimintatapana meille entuudestaan tuttu sopimusauditoijien osalta. Hyödynnämme tässä myös yhteistyötahojamme muilla aloilla, kuten terveydenhuollon puolella, jossa on jo valmiina paljon kokemusta ja osaamista.
Ja koska asiantuntijakin tarvitsee tukea etenkin hankalissa tapauksissa, panostamme erityisesti kaikille annettavaan tukeen: teemme selvät linjaukset noudatettavaksi, kouluttaudumme ja opimme yhdessä lisää ja tiukan paikan tullen seisomme tukevasti jokaisen asiantuntijan näkemyksen takana! Yksin ei pärjää paraskaan osaaja.
Kysy siis rohkeasti lisätietoja toiminnasta tai ilmoita itsesi tai yksikkösi mukaan rinkiin! Kerromme mielellämme tarkemmin tästä kaikesta. Lähiaikoina avaamme kotisivullemme vielä erillisen sivuston palvelulle.
Nautitaan työkiireiden ohessa värikkäästä syksystä ja pimenevistä illoista!
Outi Lepistö
Kirjoittaja on laadunhallinnasta innostunut ympäristöterveydenhuollon asiantuntija ja LaatuNetin kehittäjä